Tänään oli Olavin & Rapen ratsastus. Olavi ponin (siis tuntui oikeasti ihan ponilta isojen heppojen jälkeen) kanssa oltiin valmennuksessa. Olavi oli ihan super hiaaano! Tehtiin aluksi laukassa käyntisiirtymisiä ja kokoamisia ja sitten vaihtoja. Haettiin vähän uutta ajattelua siirtymisten kanssa: piti odottaa rauhassa, että hevonen hakee itsensä tasapainoon eikä lähteä työntämään eteenpäin suotta. Käden piti olla pehmeä ja rento eikä liian jäykkä, koska hevonen vastaa tuntumaan samalla tavalla (siis jos itse vedän-> hevonen vetää, jos itse olen pehmeällä kädellä-> hevonen on pehmeä ja rento). Käden piti muutenkin ajatella olevan rento kyynärpäästä alaspäin, ylävartalon ja kyynärpäiden taas jämäkkinä. Näin tuntuma pysyy pehmeänä, mutta pystyn silti pitämään ohjat kädessä vatsalihaksilla, jos hevonen vetää ohjasta. Tuli oikein hyviä oivalluksia ja tuntui, että pääsin paremmin istumaan satulaan ja vaikuttamaan hevoseen kuin aikaisemmin.
Siirtymisissä heppa tuli kivasti kasaan ja sitten oli hyvä lähteä kohti vaihtoja. Niissä oli kyllä huolimattomuus ongelmia ja liian usein tuli sarjoissa vääriä askelmääriä väliin. Kokoaminen lyhyempään laukkaan auttoi ja sain nopeamman reaktion apuun. Huomioitiin myös, että jo heti kulman jälkeen hevosen pitäisi olla kasassa ja valmis vaihtamaan eikä vasta keskihalkaisijan kohdalla. Tuli kuitenkin ihan hyviä kolmosiakin :).
Ravissa työstettiin ensin ympyrällä terävyyttä raviin ja sitten avoja & sulkuja. Avot olivat kivoja, varsinkin vasemmalle oli super kivan tuntuinen. Olavin kanssa on niin helppo tehdä noita taivutuksia, kun se on niin lyhyt ja hallittavissa sekä läpi kyljistään. Sulut tehtiin lävistäjä linjalla, mikä onnistui hyvin. Ravissakin sain istuttua helposti (tai helposti ja helposti, vatsalihaksissa kyllä tuntui, kun istui oikein) ja jopa pidettyä jalat paikallaan. Se on ihan suora seuraus siitä, että pääsen syvemmälle satulaan, saan lonkat auki ja jalan lepäämään jalustinta vasten. Muutama lisäys vielä loppuun ja nekin oli hienoja.
Rapen kanssa ei ollut niin super fiiliksiä, mutta edistystä havaittavissa kuitenkin. Tuntui, että pääsin ekaa kertaa oikeasti vaikuttamaan hevoseen. Aikasemmin on tuntunut vähän siltä, että keikun siellä ylhäällä ilman mahdollisuuksia vaikuttaa hevoseen. Välttämättä ulkopuolisen silmään meno ei ollut yhtään paremman näköistä, mutta fiilis ratsastaa oli ihan erilainen. Uskon, että nyt on paljon helpompi lähteä työstämään asioita, kun ei ole niin voimaton olo selässä. Edelleenkin mun jalat heiluu miten sattuu, en saa kontrollia kropasta ja kädetkin on epätasaiset/vetävät. Mutta pitää muistaa, että vasta reilu viikko mennyt (tuntuu muuten ihan tosi paljon pidemmältä ajalta) ja siinä ei tehdä ihmeitä. Ahkeraa treeniä vaan, niin uskon, että paketti alkaa rakentua pala kerrallaan.
En tehnyt mitään ihmellistä: ravia ja laukkaa, ympyröitä ja suoraa uraa. Huomenna on valmennus, niin päästään vähän enemmän tekemään ja saadaan neuvoja tekemiseen :).
Siirtymisissä heppa tuli kivasti kasaan ja sitten oli hyvä lähteä kohti vaihtoja. Niissä oli kyllä huolimattomuus ongelmia ja liian usein tuli sarjoissa vääriä askelmääriä väliin. Kokoaminen lyhyempään laukkaan auttoi ja sain nopeamman reaktion apuun. Huomioitiin myös, että jo heti kulman jälkeen hevosen pitäisi olla kasassa ja valmis vaihtamaan eikä vasta keskihalkaisijan kohdalla. Tuli kuitenkin ihan hyviä kolmosiakin :).
Ravissa työstettiin ensin ympyrällä terävyyttä raviin ja sitten avoja & sulkuja. Avot olivat kivoja, varsinkin vasemmalle oli super kivan tuntuinen. Olavin kanssa on niin helppo tehdä noita taivutuksia, kun se on niin lyhyt ja hallittavissa sekä läpi kyljistään. Sulut tehtiin lävistäjä linjalla, mikä onnistui hyvin. Ravissakin sain istuttua helposti (tai helposti ja helposti, vatsalihaksissa kyllä tuntui, kun istui oikein) ja jopa pidettyä jalat paikallaan. Se on ihan suora seuraus siitä, että pääsen syvemmälle satulaan, saan lonkat auki ja jalan lepäämään jalustinta vasten. Muutama lisäys vielä loppuun ja nekin oli hienoja.
Rapen kanssa ei ollut niin super fiiliksiä, mutta edistystä havaittavissa kuitenkin. Tuntui, että pääsin ekaa kertaa oikeasti vaikuttamaan hevoseen. Aikasemmin on tuntunut vähän siltä, että keikun siellä ylhäällä ilman mahdollisuuksia vaikuttaa hevoseen. Välttämättä ulkopuolisen silmään meno ei ollut yhtään paremman näköistä, mutta fiilis ratsastaa oli ihan erilainen. Uskon, että nyt on paljon helpompi lähteä työstämään asioita, kun ei ole niin voimaton olo selässä. Edelleenkin mun jalat heiluu miten sattuu, en saa kontrollia kropasta ja kädetkin on epätasaiset/vetävät. Mutta pitää muistaa, että vasta reilu viikko mennyt (tuntuu muuten ihan tosi paljon pidemmältä ajalta) ja siinä ei tehdä ihmeitä. Ahkeraa treeniä vaan, niin uskon, että paketti alkaa rakentua pala kerrallaan.
En tehnyt mitään ihmellistä: ravia ja laukkaa, ympyröitä ja suoraa uraa. Huomenna on valmennus, niin päästään vähän enemmän tekemään ja saadaan neuvoja tekemiseen :).
Ps. Jos kiinnostaa seurailla instagramissa, mulla on käyttäjä nimellä jennnale. Siellä on kyllä muitakin kuin heppakuvia. ;)
