Treeniä ja lisää treeniä

Anteeksi huono kirjoittaja ilmoittautuu, ei ole bloggailu nyt kovin aktiivisesti lähtenyt käyntiin...

Vähän päivittelyä nyt kuitenkin: Pitsun kanssa sain perjantain valkoissa loisto fiiliksiä kokoamisesta. Alussa heppa oli kiva, joskin hieman hidas, mutta saatiin se herkistettyä pohkeelle aika kivasti. Tehtävät (junnujen joukkueohjelmaa) meni hyvin ja sitten ratsastin radan läpi. Se alkoi hyvin, mutta mitä pidemmälle edettiin, sitä huonommin alkoi sujua... Ongelmana oli se, että Pitsu tuli kovasti/raskaaksi edestä ja painui kuolaimen alle, kun en saanut takajalkoja tarpeeksi hyvin alle. Jatkettiin sitten ravissa ympyrällä. Ensimmäinen korjaus liittyi omiin käsiin-älä vedä! Se tulee niin helposti, kun hevonen jää vetämään, niin reagoin siihen vetämällä ja sellaisen vetokilpailun tulos on aika selvä. Siispä vetämisen sijaan puolipidätteitä x 1000000. Nekään eivät aluksi meinanneet tulla ollenkaa läpi, vaan Pitsu vaan juoksi niiden läpi. Siirryttiin puolipidätteistä käynti-ravi siirtymisiin, joiden avulla saatiin oikeita reaktioita. Takajalat tulivat enemmän alle, niska nousi korkeammalle ja tuntuma keveni. Kun Pitsu oli hallinnassa ja koottuna, piti muistaa höllätä ja kehua heppaa oikeista reaktioista. Ja vitsit oli yllättävää, kuinka se irti päästäminen vaan paransi liikettä (eikä aiheuttanut mitään lösähtämistä), kun hevonen sai itse hakea tasapainon!

Olin muutenkin tosi tyytyväinen, kun sain hevosen ratsastettua uudelleen hyväksi, vaikka se oli jo välissä ollut paljon huonompi. Happy me :)!

Olavin valkku oli hmmmm haastavampi :D. Nimittäin ratsastin koko tunnin kauhukahva viritelmällä, josta piti pitää kiinni. Epäselkeää, voin yrittää selittää paremmin. Eli alaturpis kiinnitettiin satulan etuosan renkaisiin "kauhukahvaksi". Sitten Jenna otti ohjat käteen ja otti kiinni kauhukahvasta ja sitten ratsasti. Ideana siis tasaisen tuntuman säilyttäminen: ohjat toimivat ikään kuin sivuohjina ja kaikki tehtiin pohkeella ja istunnalla. Ja voi apua, kuinka vaikeaa oli... Kyllä huomasi, kuinka paljon enemmän pitäisi aina ratsastaa pohkeella ja istunnalla. Hyvä tapa pakottaa itsensä ratsastamaan oikein ja saada hevonen oikeasti läpi. Lopputunnista Olavi alkoi rentoutumaan ja käytti itseään ihan hyvin. Tätä pitää treenata ja nyt onkin vuorossa tolla virityksellä ratsastamis-kuuri. Aika haastavaa se kyllä on, mutta jos vaan auttaa, niin kyllä mä ihan mielellään vähän kärsin :DD

Oltiin me tänään kisoissakin Pitsun kanssa, mutta ne nyt meni niin surkeasti, että en kyllä kerro niistä sen tarkemmin...