Valmennukset (omaperäinenotsikointi.fi)

Perjantaina valmentauduttiin jälleen. Picur oli ekana ja verkkojen jälkeen aloitettiin laukalla. Tehtiin siirtymisiä laukka-käynti-laukka ja kokoamisia & lisäyksiä. Tarkoituksena oli saada takaosa enemmän alle ja selkä paremmin käyttöön. Siirtymisillä haettiin myös nopeutta reaktioihin. Lisäyksissä oli aluksi ongelmana se, että mentiin vaan kauheeta vauhtia, mutta askel ei oikein venynyt. Sitä sitten korjattiin ja muutaman toiston jälkeen saatiin jo vähän enemmän pituutta askeleeseen. Kun laukka saatiin paremmin kasaan tehtiin vaihtoja, jotka menivät kaikkien riemuksi jo paljon paremmin. Tuntui jo paljon helpommalta tehdä vaihtoja, kun sain hevosen pidettyä suorana ennen vaihtoa. Kun pääsee laadukkaammasta laukasta sisään vaihtoon, todennäköisyys on noin 10000 kertaa isompi saada onnistunut vaihto (varsinkin kun ne ovat vielä kehitysvaiheessa).

Ravissa sitten Pitsun kanssa vähän yritettiin saada nopeutta reaktioihin, takajalkoihin ja minuun (:D). En osaa sanoa, mikä oli haastavinta. Ehkä oman ratsastuksen korjaaminen, mutta toisaalta on posiitivista, että jos korjasi itseni niin myös hevonen tuli nopsemmaksi muuten. Tehtiin sulkuja, avoja ja lisäyksiä. Lopuksi ratsastin sitten junnujen esiohjelman läpi (ehkä pienillä sovelluksilla, koska mentiin vähän "miten se nyt menikään" tyylillä). Pitää tarkistaa muistettiinko oikein, jotta sitten muistaa, kun treenaillaan lisää. Menen nimittäin molemmilla helmikuun alussa rataharjoituksiin ratsastamaan sen esiohjelman. Rata meni ihan hyvin, mutta vielä pitää saada paremmin pidettyä kasassa paketti koko radan ajan ja pystyä pitämään hevonen terävänä. Esimerkiksi voltilla päästän Picurin levähtämään ja sitten avon aikana täytyy yrittää saada tilanne taas korjattua. Kaikki nämä jutut ovat tietenkin sikäli suhteellisia, että tilanne on nyt ihan erilainen kuin esim viime kesänä. Silloin ongelmana oli, ettei hevonen liiku eteenpäin, mutta nyt se ei käytä itseään tarpeeksi vastaavanlaisessa tilanteessa. Eli pitää olla tyytyväinen, että ollaan kehitytty, mutta kuitenkin tsempata ja pyrkiä aina eteenpäin. :)) Sulkutaivutukset olivat vielä viime syksynäkin meillä tosi vaikeita, mutta nyt ne sujuvat jo huomattavasti paremmin! Kuten avot, vaihdot ja kaikki muukin on kehittynyt :D.

Olavi oli sitten next to go. Perus keventelyt & laukat ja sitten aloitettiin ravissa. Ja huom huom ilman jalustimia, koska Jenna opettelee istumaan! Raivostuttavaa, kun ei jalat vaan pysy millään paikallaan. Ongelma juontaa juurensa todennäköisesti siitä, että puristan liikaa reisillä ja polvilla ja sen vuoksi en saa alapohjetta pysymään rauhallisena lähellä hevosta. Sama ongelma myös vaikuttaa siihen, etten pysty istumaan tarpeeksi syvällä satulassa, vaan keikun liikaa varsinkin laukassa. Tehtiin sitten ravissa avoja ja sulkuja siksak linjalla. Samaa myös laukassa. Vaihtojakin harjoiteltiin ja ne ei meinannut oikein toimia. Olavi enimmäkseen vaihtaa puhtaasti, mutta vaihdot jäävät lyhyiksi tai muuten laaduttomiksi. Luulen, että ongelma on valmisteluissa, koska näin jälkikäteen ajatellen, en varmistanut ennen vaihtoa, että hevonen on myös uudella ulko-ohjalla eikä roiku liikaa vasemmalla. Lopuksi tehtiin vaihtoja pyöreässä, pitkässä muodossa ja ei-kootussa laukassa. Tavoitteena oli, että saataisiin hyviä vaihtoja, vaikka laukka ennen vaihtoa ei olisi täydellistä. Kuitenkin radalla saattaa olla hankalaa onnistua pääsemään linjalle hyvässä laukassa.

Olavi ei toiminut kovin hyvin, oli pohjetta vasten ja vain heilutteli häntäänsä reagoimisen sijaan. Noh saatiin kuitenkin taas tehtyä vähän juttuja ja ei ne suju jos niitä ei harjoittele. Ja huonoinakin päivinä pitää kuitenkin pystyä tehtävät hoitamaan. Nyt sitten viikon "kotiläksyiksi" hevoset kunnolla läpi selästä ja kyljistä sekä Pitsun kanssa sitä nopeutta hevoseen ja ratsastajaan.

Ja hmmm, ois kiva onnistua istumaan satulassa silleen nätisti! ;) noooh ei siinä mitään, motivaatiota kyllä löytyy! Sitä hommaa ei kyllä ihan parissa päivässä hoideta. :D

Eilen Olavi kyllä päätti vähän muuttaa viikonlopun suunnitelmia irroittamalla kenkänsä... Toivon mukaan saadaan mahdollisimman pian takaisin jalkaan, että pääsee taas liikkeelle. Onneksi nyt on kuitenkin lunta, niin pystyy ihan hyvin tarhaamaan ja kävelyttämään, kun ei ole kauhean liukasta. Se onkin kyllä sitten lumen ainut hyvä puoli.... Kylmää ja kauheeta!

Laitan loppuun vielä kisafiilistely kuvan viime kesältä Lappeenrannasta! Auringonpaistetta, lämpöä, vihreää, ei jäätyneitä sormia tai varpaita, kisoja ja kaikkea ihanaa, kesä tule jo ! (Moneskohan kerta tämä on, kun toivon sitä)