Kisamoka, ei tosin minun osaltani

Nyt, kun ei ole mitään erityistä kerrottavaa ajattelin, että voisin kertoa hieman erikoisesta tapauksesta Siilinjärven kisoissa. Nimittäin kesken Picurin radan (kenttäkilpailuohjelma nro6) kuului tuomarin autosta pillinvihellys väärän radan merkiksi. Olin hieman hämilläni, koska mielestäni olin ratsastanut oikean radan. Tuomari huusi "kolmikaarinen kiemuraura". Minä olin juuri kentän toisessa päässä ja yritin huutaa tuomarilta lisäohjeita, kun en ymmärtänyt, mitä minun pitäisi tehdä. Lähdin sitten vain tekemään uudelleen samaa. Vaikka juuri näin säännöissä kielletään tekemästä ellei tuomari ole antanut erikseen lupaa, ajatus ei oikein toiminut. Ennen kun ehdin tekemään voltin, tuomari tuli uudestaan autosta ja huusi jotain tyyliin " Ei sittenkään mitään". Ilmeisesti tuomari oli itse katsonut väärin ohjelman. Starttasin luokan ensimmäisenä eli tuomari ei ilmeisesti ollut ihan perillä ohjelmasta vielä siinä vaiheessa... Tultiin kuitenkin luokassa kolmansiksi hyvin prosentein, joten onneksi suurta vahinkoa ei tapahtunut. Mutta olisi tuomari nyt voinut edes pöytäkirjaan kirjoittaa anteeksipyynnön, vaikka vahinko kyseessä olikin...

Siilinjävi junnucup 3.sija

Olavi pääsi palkintojenjakoon Picurin sijaan, kun starttasin sillä vikana ja Pitsulla ekana. Raukka oli ihan väsy niin ei sitä raatsinut enää laittaa uudestaan kuntoon... Rusetin Picur sai kuitenkin oveensa. :DD

Ratsastusta x 2

Eli tänään menin molemmat hepat. Picurin kanssa kentällä aluksi perustyöskentelyä: paljon käyntiä (kiinnitin huomiota käynnin laatuun), takaosakäännöksiä, avoa, sulkua, väistöjä jne. En työstänyt ravia paljoakaan, koska se tuntui jotenkin hankalalta tänään. Menin paljon laukkaa, treenasin laukkasulkuja ja vaihtoja askelessa. Sain ensimmäisiä kertoja hyvän fiiliksen vaihdoista, mistä olin hyvin tyytyväinen. Kun olen saanut laukan paremmin hallintaan (kokoamisaste on suurempi) pystyn siis tekemään myös kaikki 'temput' helpommin. Peustyöskentely onkin kaiken perustana!

Olavin kanssa menin kangilla. Mielestäni saan niillä hetken työstämisen jälkeen hepan  vakaammaksi edestä ja siten pystyn vaikuttamaan paremmin myös istunnalla ja pohkeella. Kun yritin kootu ravia, Olavi vähän hemostui, ja alkoi laukkaamaan paikallaan ja jopa hieman hyppelemään. Kuitenkin asia korjaantui, kun käskin hevosen eteenpäin ja sitten jatkoin ravin työstämistä hölmöilyjä sen suuremmin huomioimatta.

Menin myös Olavin kanssa laukkasulkuja ja vaihtoja, kun halusin kokeilla onnistuisinko taas saamaan hyvän tuntuman niihin. Ja onnistuihan se, tosin aluksi vaihdot eivät tulleet suoraan pyynnöstä ja niissä hevonen karkasi alta. Huomasin tämän johtuvan liian suuresta avusta. Korjattuani avut siten, että käytin istuntaani ja siirsn pohkeita vain vähän onnistuin saamaan tosi hyvän tuntuisia vaihtoja! Minua auttoi myös ajatus, että kuvittelin tekeväni vaihtoa käynnin kautta, mutta juuri kun normaalisti siityisin käyntiin vaihdoinkin laukka-avut.

Eli hyviä fiiliksiä, mistä on hyvä lähteä työstämään eteenpäin valmennuksissa! Iltapäivällä hepat saivat rokotukset, joten nyt on loppuviikko kevyempää liikuntaa tiedossa. Olavikin pääsi tänään tunniksi laitumelle! Joka jalassa suojat ja bootsit varmuuden vuoksi, kun ei ole halua ottaa yhtään turhia riskejä... Ei tosin kovin nauttinut siellä olosta, vaan juoksi pois heti kun tultiin hakemaan, kun ötökät kiusasivat (ötökkäloimesta huolimatta)...

Kisapohdintaa, valmennusta ja suunnitelmia

Olen nyt pohtinut syitä, miksi sunnuntaina radat onnistuivat ja lauantaina eivät. Olen päätynyt siihen, että syynä olivat erot omassa ratsastuksessa. Picurin kanssa lauantaina radalla tapahtui rikkoja, jotka olivat ihan omia mokia, mm. melkein unohdettu rata, huonosti valmisteltu laukannosto, turhan kovassa tempossa ratsastaminen ja yleinen huolimattomuus. Sunnuntaina onnistuin keskittymään paremmin suoritukseen: pidin ohjat kädessä, aktivoin takaosaa kiirehtimisen sijasta, ratsastin huolellisemmin ja verryttelin paremmin. Toki sunnuntain rataankin jäi paljon parantamisen varaa, Picur oli koko radan hieman vaisu (en saanut verkassa hyvää eteenpäinpyrkimystä) ja sorruin taas muutamaan typerään virheeseen (pieni voltti, keskikäynnin rikkominen raville).

Olavin kanssa ratsastukseni lauantaina ei ollut niin huonoa kuin Picurilla, mutta en ollut valmistautunut kunnolla  Olavin jännittämiseen. Tämä johti huonoihin korjauksiin (mm. ulkopohje unohtui vastalaukassa, kun heppa alkoi laukata paikallaan -> sivulle valuminen ) ja riittämättömiin valmisteluihin. Sunnuntaina menin radalle pakotetun rennolla asenteella. Ajattelin, että yrittän saada radan ratsastettua läpi ilman rikkoja ja pyrkien pitämään Olavin mahdollisimman rentona. Radan viereisessä verryttelyssä en vaatinut hevoselta superliikettä enkä koonnut sitä tavanomaiseen tapaan, vaan yritin taivutella rauhassa ja jopa päästin hetkeksi eteenalas. Päästessäni radalle jatkoin samaan tapaan, annoin myös kävellä hetken aivan pitkin ohjin samalla hevosta taputellen. Lähtömerkin kuuluessa en hetkeen reagoinut asiaan välittömästi mitenkään (Olavi oli edellisissä radoissa jännittynyt lähtömerkeistä tosi paljon ja jäänyt hyppimään laukassa paikalleen). Hetken kuluttua keräsin ohjat ja aloitin radan kuin ei mitään eri suunnasta kuin tavallisesti. Radan aikana yritin olla luomatta turhan kovaa painetta hevoseen vaan ratsastin tahallisesti rauhallisessa tahdissa melko pientä ravia (siis en pyytänyt näyttävyyttä). Aina kun tunsin hevosen jännittyvän silitin tai hipaisin sitä kaulalle sekä juttelin hiljaa, että se rentoutuisi. Tämä toimi yllättävän hyvin: ei rikkoja ja hyviäkin pätkiä oli välissä. On tietenkin selvää etten voi ratsastaa tällä tapaa ratoja, jos haluan saada tosi hyviä pisteitä, mutta suunnitelmana onkin löytää keinot, joilla saan hevosen rauhoittumaan radalla. Tämän jälkeen pystyn vaikuttamaan hevoseen enemmän ilman, että se hermostuu.

Tänään minulla oli valmennus Olavin kanssa. Sain todella loistavan vinkin takaosakäännöksiin, ja ainakin tänään ne onnistuivat ihanasti!! Pitää ajatella, että tekee pienen täyskaarron kootussa käynnissä. Näin Olavi ei jäänyt ruuvaamaan vaan takajalkojen poljenta säilyi, myös asetus säilyi käpi käännöksen. Huomasinkin jälleen kerran kuinka hyödyllistä eri valmentajien valmennuksissa käyminen on: erilaiset ohjeet ja mielikuvat auttavat selventämään itselle kuinka asioita pitää hevoselta pyytää.

Kisoista ja valmennuksista vielä jotakin... Eli n. kahden viikon päästä (14.7-17.7) meillä on Lappeenrannan kisat. Menen siellä A:2 kaksi kertaa ja erään helppo A tasoisen kenttäkilpailu ohjelman molemmilla hevosilla. Näillä näkymin olen saamassa siellä valmentajan apua, mikä auttanee huomattavasti. Näiden kisojen jälkeen suunnitelmana on siirtyä taas Rusalla kahdeksi viikoksi treenaamaan. Nämä välipäivät ennen kisoja Olavi saa viettää puolilomalla. Varsinkin, kun keskiviikkona hevoset rokotetetaan, niin ei edes pystyisi rankasti treenaamaan. Pitää yrittää saada Olaville monipuolista liikunta ettei kyllästy kentällä työskentelyyn vaan saa vaihtelua!

Huh tulipas jättipitkä kirjoituspostaus, toivottavasti ei mennyt liian tylsäksi. Ainakin tästä on itselle hyötyä, kun pohtii näitä asioita kunnolla, kun kirjoittaa ne ylös!! Nyt nukkumaan, onneksi aamulla ei kiire herätä aikaisin, huomseksi taitaa tulla talliton päivä :o (ensimmäistä kertaa sitten Kanarian loman ;))

Parempi päivä

Tänään hepat meni paljon paljon paremmin kuin eilen, jes !! Picur sai 64,5 ja tultiin komansiksi! :))) Olavin kanssa yritin ottaa radan rennosti ettei se jännittäisi niin paljon. Sainkin sen paremmin kuuntelemaan: ei yhtään tyhmää hyppelyä. Pöytäkirjassa vieläkin huomautettiin ajoittaisesta jännityksestä, mutta oli niin paljon parempi kuin aiemmin, että olin tosi tyytyväinen heppaan. 63 %. Nyt ajetaan kotiin, toivottavsti kotona ennen kolmea...

....

Ei ole ihan toivomusten mukaan mennyt... Picurin kanssa verkka jäi liian lyhyeksi aikataulujen katsomisvirheestä johtuen: oli radalla jäykkä ja aika pitkässä muodossa. Tuli myös muutama oma moka, prosentit 57,8. Olavi taas oli B:ssä ok, jonkun verran jäykkä ja jännittynyt. A:n verkassa Olaf tuntui tosi kivalta: pehmeältä ja energiseltä. Radalla kuitenkin taas jännittyi tosi paljon. Tuli hitaaksi pohkeelle ja teki monta rikkoa, mm. vaihtoi laukkalisäyksen jälkeen ja alkoi hyppiä sivuttain vastalaukassa. B 62 % ja A 57 %.

Toivottavasti huomenna paremmin, junnucup nyt onkin tärkeämpi, mutta ei ainakaan ole hyvät radat alla :((... Yritetään pysyä positiivisina :)!

Siilinjärvi, here we come...

Autossa matkalla Siilinjärvelle, mittari näyttää +30 ja hepat aika kuumissaan... Onneksi koppi on harmaa ja itse asiassa yllättävän viileä: ikkunoista ilma pääsee vaihtumaan aika hyvin läpi! Enää matkaa jäljellä vajaan tunnin matka eli ollaan jo voiton puolella. Hepat pääsee ensin kävelylle pitkän seisomisen jälkeen, sitten jaboihin lepäilemään. Illalla, kun on viilennyt vielä kevyt ratsastus. Matkan aikana ollaan melassivettä juotettu hepoille muutaman kerran ja ovat onneksi sentään ämpärillisen yhteensä juoneet :) Noniin, alan tästä kertailla vielä ratoja, eli heippa :D