Olen nyt pohtinut syitä, miksi sunnuntaina radat onnistuivat ja lauantaina eivät. Olen päätynyt siihen, että syynä olivat erot omassa ratsastuksessa. Picurin kanssa lauantaina radalla tapahtui rikkoja, jotka olivat ihan omia mokia, mm. melkein unohdettu rata, huonosti valmisteltu laukannosto, turhan kovassa tempossa ratsastaminen ja yleinen huolimattomuus. Sunnuntaina onnistuin keskittymään paremmin suoritukseen: pidin ohjat kädessä, aktivoin takaosaa kiirehtimisen sijasta, ratsastin huolellisemmin ja verryttelin paremmin. Toki sunnuntain rataankin jäi paljon parantamisen varaa, Picur oli koko radan hieman vaisu (en saanut verkassa hyvää eteenpäinpyrkimystä) ja sorruin taas muutamaan typerään virheeseen (pieni voltti, keskikäynnin rikkominen raville).
Olavin kanssa ratsastukseni lauantaina ei ollut niin huonoa kuin Picurilla, mutta en ollut valmistautunut kunnolla Olavin jännittämiseen. Tämä johti huonoihin korjauksiin (mm. ulkopohje unohtui vastalaukassa, kun heppa alkoi laukata paikallaan -> sivulle valuminen ) ja riittämättömiin valmisteluihin. Sunnuntaina menin radalle pakotetun rennolla asenteella. Ajattelin, että yrittän saada radan ratsastettua läpi ilman rikkoja ja pyrkien pitämään Olavin mahdollisimman rentona. Radan viereisessä verryttelyssä en vaatinut hevoselta superliikettä enkä koonnut sitä tavanomaiseen tapaan, vaan yritin taivutella rauhassa ja jopa päästin hetkeksi eteenalas. Päästessäni radalle jatkoin samaan tapaan, annoin myös kävellä hetken aivan pitkin ohjin samalla hevosta taputellen. Lähtömerkin kuuluessa en hetkeen reagoinut asiaan välittömästi mitenkään (Olavi oli edellisissä radoissa jännittynyt lähtömerkeistä tosi paljon ja jäänyt hyppimään laukassa paikalleen). Hetken kuluttua keräsin ohjat ja aloitin radan kuin ei mitään eri suunnasta kuin tavallisesti. Radan aikana yritin olla luomatta turhan kovaa painetta hevoseen vaan ratsastin tahallisesti rauhallisessa tahdissa melko pientä ravia (siis en pyytänyt näyttävyyttä). Aina kun tunsin hevosen jännittyvän silitin tai hipaisin sitä kaulalle sekä juttelin hiljaa, että se rentoutuisi. Tämä toimi yllättävän hyvin: ei rikkoja ja hyviäkin pätkiä oli välissä. On tietenkin selvää etten voi ratsastaa tällä tapaa ratoja, jos haluan saada tosi hyviä pisteitä, mutta suunnitelmana onkin löytää keinot, joilla saan hevosen rauhoittumaan radalla. Tämän jälkeen pystyn vaikuttamaan hevoseen enemmän ilman, että se hermostuu.
Tänään minulla oli valmennus Olavin kanssa. Sain todella loistavan vinkin takaosakäännöksiin, ja ainakin tänään ne onnistuivat ihanasti!! Pitää ajatella, että tekee pienen täyskaarron kootussa käynnissä. Näin Olavi ei jäänyt ruuvaamaan vaan takajalkojen poljenta säilyi, myös asetus säilyi käpi käännöksen. Huomasinkin jälleen kerran kuinka hyödyllistä eri valmentajien valmennuksissa käyminen on: erilaiset ohjeet ja mielikuvat auttavat selventämään itselle kuinka asioita pitää hevoselta pyytää.
Kisoista ja valmennuksista vielä jotakin... Eli n. kahden viikon päästä (14.7-17.7) meillä on Lappeenrannan kisat. Menen siellä A:2 kaksi kertaa ja erään helppo A tasoisen kenttäkilpailu ohjelman molemmilla hevosilla. Näillä näkymin olen saamassa siellä valmentajan apua, mikä auttanee huomattavasti. Näiden kisojen jälkeen suunnitelmana on siirtyä taas Rusalla kahdeksi viikoksi treenaamaan. Nämä välipäivät ennen kisoja Olavi saa viettää puolilomalla. Varsinkin, kun keskiviikkona hevoset rokotetetaan, niin ei edes pystyisi rankasti treenaamaan. Pitää yrittää saada Olaville monipuolista liikunta ettei kyllästy kentällä työskentelyyn vaan saa vaihtelua!
Huh tulipas jättipitkä kirjoituspostaus, toivottavasti ei mennyt liian tylsäksi. Ainakin tästä on itselle hyötyä, kun pohtii näitä asioita kunnolla, kun kirjoittaa ne ylös!! Nyt nukkumaan, onneksi aamulla ei kiire herätä aikaisin, huomseksi taitaa tulla talliton päivä :o (ensimmäistä kertaa sitten Kanarian loman ;))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti