Eli tänään menin molemmat hepat. Picurin kanssa kentällä aluksi perustyöskentelyä: paljon käyntiä (kiinnitin huomiota käynnin laatuun), takaosakäännöksiä, avoa, sulkua, väistöjä jne. En työstänyt ravia paljoakaan, koska se tuntui jotenkin hankalalta tänään. Menin paljon laukkaa, treenasin laukkasulkuja ja vaihtoja askelessa. Sain ensimmäisiä kertoja hyvän fiiliksen vaihdoista, mistä olin hyvin tyytyväinen. Kun olen saanut laukan paremmin hallintaan (kokoamisaste on suurempi) pystyn siis tekemään myös kaikki 'temput' helpommin. Peustyöskentely onkin kaiken perustana!
Olavin kanssa menin kangilla. Mielestäni saan niillä hetken työstämisen jälkeen hepan vakaammaksi edestä ja siten pystyn vaikuttamaan paremmin myös istunnalla ja pohkeella. Kun yritin kootu ravia, Olavi vähän hemostui, ja alkoi laukkaamaan paikallaan ja jopa hieman hyppelemään. Kuitenkin asia korjaantui, kun käskin hevosen eteenpäin ja sitten jatkoin ravin työstämistä hölmöilyjä sen suuremmin huomioimatta.
Menin myös Olavin kanssa laukkasulkuja ja vaihtoja, kun halusin kokeilla onnistuisinko taas saamaan hyvän tuntuman niihin. Ja onnistuihan se, tosin aluksi vaihdot eivät tulleet suoraan pyynnöstä ja niissä hevonen karkasi alta. Huomasin tämän johtuvan liian suuresta avusta. Korjattuani avut siten, että käytin istuntaani ja siirsn pohkeita vain vähän onnistuin saamaan tosi hyvän tuntuisia vaihtoja! Minua auttoi myös ajatus, että kuvittelin tekeväni vaihtoa käynnin kautta, mutta juuri kun normaalisti siityisin käyntiin vaihdoinkin laukka-avut.
Eli hyviä fiiliksiä, mistä on hyvä lähteä työstämään eteenpäin valmennuksissa! Iltapäivällä hepat saivat rokotukset, joten nyt on loppuviikko kevyempää liikuntaa tiedossa. Olavikin pääsi tänään tunniksi laitumelle! Joka jalassa suojat ja bootsit varmuuden vuoksi, kun ei ole halua ottaa yhtään turhia riskejä... Ei tosin kovin nauttinut siellä olosta, vaan juoksi pois heti kun tultiin hakemaan, kun ötökät kiusasivat (ötökkäloimesta huolimatta)...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti