Näin minä treenaan -- ajatuksia itsenäisestä ratsastuksesta

Ajattelin hieman kirjoitella tavasta, millä tavallisesti treenaan ja ratsastan hevosia mennessäni itsenäisesti. Tarkoituksena on itse selvittää itselle, kuinka teen asiat, joten kirjoitus on pitkä ja yksityiskohtainen. Toivottavasti ei kuitenkaan kauhean tylsä, laitan muutaman kuvan sekaan :D...

Aluksi kävelen alkukäynnit yleensä selästä käsin. Pyrin kävelemään reippaasti ja pitkään, jotta hevosen lihakset alkaisivat lämmetä pikkuhiljaa. Pitkillä ohjilla kävelyn jälkeen lyhennän ohjia hieman ja alan ratsastamaan hevosta käynnissä pyöreäksi eteenalas. Taivuttelen hevosta ja pidän sen edelleen hyvin pitkässä muodossa. Käyntiä en yleensä tässä välissä työstä kovin paljoa, vain sen verran, että hevonen kulkee oikeinpäin ja kuuntelee apuja (ainakin jotenkuten), koska mielestäni hevosen pitää saada ensin mahdollisuus vertyä vapaammin. Pidän hevosilla käyntien ajan fleeceloimen päällä, jotta lihasten lämpeneminen tehostuisi eikä hevosen tarvitse olla kylmissään. Lyhyen käyntityöskentelyn jälkeen menen kevyttä ravia. Teen paljon ympyröitä hyvin pitkällä kaulalla alussa hyvin rauhallisessa tahdissa hevosta kuunnellen. Pikkuhiljaa alan tehdä temponvaihteluita, varsinkin jos hevonen tuntuu tahmealta, pyrin saamaan sen reagoimaan nopeasti pohkeeseen. Jos hevonen taas tuntuu jännittyneeltä, yritän saada sen rentoutumaan taivuttelulla, väistöillä ja sisäkädellä rapsuttamalla, kun hevonen antaa periksi. Alkuraveissa yritän saada hevosen venyttämään kaulaansa ja käyttämään selkäänsä ja takajalkoja rehellisesti. Hevosen tultua pehmeämmäksi ravissa siirryn työstämään laukkaa. Teen samantapaisia harjoituksia pyrkien hyvin taipuvaan ja rehellisesti työskentelevään hevoseen. Lopussa vielä otan usein ravia ja lopussa hieman kokoan hevosta lyhyemmäksi, mikäli se tuntuu vertyneeltä. Alkuverkkojen jälkeen kävelen välikäynnit, jotka kestävät n. 5 kierrosta. Haluan pitkällä ja huolellisella verryttelyllä varmistaa, etten kasvata loukkaantumisen riskiä kylmällä hevosella treeneemalla.
Varsinaisen työskentelyn aloitan usein ravin tai laukan työstämisellä ympyrällä. Teen siirtymisiä askellajin sisällä tai ravi-käynti-ravi/laukka-käynti-laukka. Näillä saan hevosen kevyemmäksi ohjalle ja reagoimaan paremmin istuntaan ja pohkeeseen. En kuitenkaan heti vaadi hevosta kulkemaan lyhyessa muodossa, vaan rakennan toivottua muotoa pikkuhiljaa hevosen lämpenemisen myötä. Varsinaisessa lyhyessä ja korkeassa kilpailumuodossa en hevosia kotona kovinkaan paljoa ratsasta, lähinnä vain lyhyissä pätkissä. Hieman pidempi ja pyöreämpi muoto on paljon parempi työskentelymuoto, jossa hevonen on helpompi saada kantamaan itsensä rehellisesti. Kaulan nostaminen ylös on kuitenkin vain pieni lisä lopulliseen "tavoitteeseen". Voisin kyllä kotonakin hieman useammin tavoitella myös lyhyempää muotoa, koska sitä kuitenkin kisoissakin vaaditaan. Radalla on aina vaikeampaa keskittyä moneen asiaan, joten olisi hyvä, että myös lyhyen muodon ylläpitäminen tulisi automaattiseksi.

Pyrin valitsemaan ratsastukselleni jonkin teeman, ettei koko homma mene pelkäksi haahuiluksi. Aiheet voivat olla tehtäviä (esim. avot, sulut, laukanvaihdot, pysähdykset jne) tai hevosen ratsastettavuuteen liittyviä (esim. nopea reagointi pohkeeseen, pidätteipden kuunteleminen, tehokas takaosan käyttö tms). Yritän myös aina muistaa korjata omia istuntavirheitä, jotka ovat sillä hetkellä työn alla. Olen melko huono pysymään sunnittelemassani ohjelmassa, koska turhaudun helposti toistojen tekemiseen, kun kukaan ei ole sanomassa, mitä pitäisi omassa ratsastuksessa muuttaa. Saankin harvoin yksin mennessäni tehtyä niin hienon avotaivutuksen tai laukanvaihdon kuin valmennuksessa. Aiheet omaan ratsastukseen saan edellisen valmennuksen harjoituksia soveltamalla ja silloin meillä esiintyneitä ongelmia pohtimalla. Harvoin kuitenkaan suunnittelen tarkasti, mitä teen ja missä vaiheessa, vaan yleensä päätän ennen ratsastusta pääasian ja sen lomassa teen muita valmennuksissa esiintyneitä asioita.

 

En oikeastaan ole mielestäni kovin tehokas itsenäisesti ratsastaessa ja haluan käydä valmennuksissa mahdollisimman usein, jotta voin kehittää ratsastustani yhä enemmän. Olen myös huomannut valmennusten auttavan konkreettisesti yksin ratsastamiseen, koska alan korjata omia virheitäihan kuin joku huutaisi niistä. Huomaan heti pidempien valmennusvälien aikana, että ongelmat alkavat kasaantua, enkä osaa korjata niitä oikein. Nyt kuitenkin 2krt viikossa tahdilla tunnen pystyväni pitämään omatoimiset ratsastukset tehokkaina. Jos itse mennessäni huomaan jonkin asian olevan ongelmallinen enkä kykene sitä yksin korjaamaan, yritän ottaa asian esille seuraavassa valmennuksessa, jonka jälkeen osaan reagoida asiaan oikealla tavalla.

Minulla on muutama vakijuttu, jonka teen lähes joka kerta ratsastaessani: takaosakäännökset (menossa piiitkä urakka, missä yritän oppia ratsastamaan ne paremmin, koska kuitenkin teknisenä asiana ne pystyy suorittamaan radalla hyvin, vaikka suoritus ei muuten olisi ihan priima), ravilisäykset lyhyissä pätkissä (En tee niitä paljon enkä pitkillä linjoilla, koska rasittavat hevosten jalkoja, mutta ovat hyvä tapa varmistaa, että hevonen on pohkeen edessä. Keskityn varsinkin siihen, että hevonen oikeasti lähtee heti pohkeesta kunnolla venyttämään askelta.) ja avotaivutukset (Tarkistan niillä, että saan etuosaa siirrettyä helposti ja hevosen taipumaan koko kehon läpi.).

Pidän vähän tehtävistä riippuen yleensä 1-3 välikäynnit, jotka ajoitan siten, että hyvin onnistunutta tehtävää seuraa palkintona kävelytauko. Tällä pyrin kiittämään hevosta ja selventämään, että se teki oikein. Joskus hankalampaa asiaa harjoitellessani saatan antaa usein hevoselle kävelytauon, jos se selviytyy hyvin. Silloin tauot tosin ovat lyhyempiä, koska niiden tarkoituksena ei silloin niinkään ole fyysinen lepo, vaan psyykkinen tauko ja kiitos.

Loppuverryttelyt teen yleensä ravissa jälleen eteenalas muodossa. Joskus myös laukkaan venyttäen kaulaa pitkäksi ennen varsinaisia loppuraveja. Pikkuhiljaa annan ravin hiipua hölkäksi ja lopulta siirryn käyntiin. Loppukäynnit koen hyvin tärkeäksi osaksi treeniä, koska ne auttavat hevosta palautumaan. Pidän loppukäyntien vähimmäispituutena 15-20 min, hevosen hengityksen täytyy ehdottomasti olla palautunut normaaliksi.

 

Minulla menee hevosen kevyeenkin liikutukseen aikaa aina vähintään 30-40 min (silloin siis vain ehdin alku- & loppukävellä ja välissä verrytellä hevosen pyöreäksi), tosin silloin loppukäyntien ei tarvitse olla niin pitkät, vaan n. 10 min on mielestäni sopiva määrä, mikäli hevonen ei ole joutunut kunnolla hommiin= ei hengästynyt huomattavasti eikä hionnut. Joskus kauheassa kiireessä tuntuu turhauttavalta odottaa rauhassa ja antaa hevoselle aikaa lämmetä, kun haluaisi jo alkaa kunnolla treenaamaan. Varsinkin vanhempien hevosten kanssa ei kuitenkaan voi kiirehtiä, vaan verryttely on ensiarvoisen tärkeää, jotta hevonen pysyy kunnossa ja suorituskykyisena pitkään.

Kaiken kaikkiaan mielestäni voisin parantaa treenaamistani ainakin pysymällä riittävän kauan saman tehtävän parissa, harjoittelemalla sinnikkäästi myös vaikeita asioita ja kiittämällä hevosta riittävän usein, kun se tekee oikein. Tavoitteellisena ratsastajana minulla riittää motivaatiota ja halua parantaa omia ja hevosen heikkoja kohtia. Usein tuntuu, että haluaisin yhä enemmän mahdollisuuksia ratsastaa hevosia, mutta oikeasti pitää olla kiitollinen, kun minulla on kuitenkin kaksi hevosta, joilla pystyn treenaamaan vain yhden sijaan. Tästä olen jo nyt kokenut hyötyväni suuresti sekä kotona että kilpailutilanteissa. Parhaiten hyöty tulee esille uuden ahaa-elämyksen jälkeen, milloin pääsen soveltamaan oppimaani heti myös toiseen hevoseen. En silloin jumitu vain yhteen tapaan tehdä asioita, vaan pystyn myös kuuntelemaan hevosta ja sen perusteella muuttamaan omaa toimintaani aina tietylle hevoselle sopivaksi. (Ainakin se on tavoitteena...) Samat perusasiat tietysti pätevät aina, mutta kaikkia hevosia ei voi esimerkiksi pyytää yhtä vaativasti, vaan pitää suostutella ja yrittää löytää vaihtoehtoinen tapa asian suorittamiseen. Toisaalta on tasapainoilua, kuinka paljon hevoselle voi antaa periksi, koska sen täytyy kuitenkin hyväksyä ratsastajan avut ja reagoida niihin.

Asioiden pohtiminen jälkikäteen ja oman tekemisen analysointi on minulle tärkeä osa treenausta. Pyrin aina valmennusten ja omatoimisen ratsastuksen jälkeen miettimään, mikä meni huonommin ja kuinka voisin kehittää itseäni siinä asiassa. Yritän myös harjoituksissani löytää hyvää fiilistä (mikäli olen valmennuksissa selaisen saanut jossain asiassa) ja jos se ei onnistu mietin, missä on vika: oma huono päivä, hevosen huono päivä, erillainen (=väärä) tapa ratsastaa, huonot olosuhteet, huono valmistautuminen, huono vireystila jne jne jne?

Treeniin liittyy myös hevosen huolto ennen ja jälkeen, mutta ajattelin, etten ala niitä tässä selittämään, koska tämä on jo nyt aika pitkäksi paisunut selitys, jossa on sekalaisesti asiaa... Ja sitäpaitsi siitä voisi tehdä oman postauksen? ;)