perjantai 25. marraskuuta 2011

Satula, missä olet?

Maanantain valmennus meni paljolti satuloita sovitellessa, voi kumpa nyt joku sopiva nyt pian löytyisi!! Eri satuloiden kanssa sitten verkkailtiin ja jumppailtiin hevosta, joka meni ihan hyvin. Eron kyllä huomasi heti liikkeessä, jos satula painoi. Energia katosi silloin ihan kokonaan tai liike jäi töpöttäväksi. Lopuksi sitten mentiin ihan kunnollakin. Tehtiin väistöjä lävistäjää pitkin ja aluksi ongelmana oli riittämätön poikitus eikä päästy kuin vähän keskihalkaisijan yli (joku ei oikein ratsastanut). Tällä yritettiin saada reaktio pohkeeseen paremmaksi ja harjoitus oli mitä ilmeisemmin tarpeen... Seuraavaksi siirryttiin laukkaamaan ja pian olivat vuorossa vaihdot.

Yksittäiset sujuivat vielä ihan kohtuullisesti, mutta kun tehtävänä oli kolme vaihtoa joka neljännellä niin alkoi taas mokailut. Ajatukset ovat periaatteessa ihan hyvin kasassa, kun käännän lävistäjälle, mutta kun pitäisi tehdä ensimmäinen vaihto huomaan etten ole koonnut laukkaa tarpeeksi enkä laskenut 1-siirto-vaihto. Seurauksena on huono, jotenkuten roiskaistu vaihto, josta hevonen hermostuu ja leviää käsiin. Sitten pitäisi tehdä seuraava vaihto neljän askeleen jälkeen ja olen tietenkin unohtanut laskea askeleet, hevonen menee miten sattuu ja teen seuraavan vaihdon sähläten -> hevonen hermostuu vielä lisää. Kolmas onkin sitten vain lisä tähän kaikkeen sähläykseen, jotta saadaan oikea laukka. HUOH. Miten voi neljään laskeminen olla niin vaikeaa? Osaan kuitenkin tekniikan ja oikeastihan on ihan sama teenkö yhden, kolme vai viisi vaihtoa. Kyse on keskittymisestä, että pystyn yhden vaihdon jälkeen keskittymään heti hevosen ratsastamiseen ja samalla myös laskemaan laukka-askeleet. Ja jos ensimmäinen vaihto olisi parempi ja huolella tehty, olisi ihan eri tilanne lähteä seuraavaan. Mielikuvaharjoittelu voisi toimia paremmin kuin hevosen hermostuttaminen huonolla ratsastuksella. Vaikka niin, ratsastamaan ei loppujen lopuksi opi kuin ratsastamalla. Onneksi kuitenkin hevonen osaa, nimittäin on helpompi opetella, kun pitää vain osata pyytää oikein!

Lopuksi vielä tehtiin vähän ravia, lähinnä muutama lisäys. Aluksi TAAS en pyytänyt kunnolla ja lisäys oli tosi pieni, mutta jälleen kun aloin ratsastaa niin yllättäen onnistui paremmin. Joo ei mennyt ihan putkeen, ärsyttää kun olisi kaikki mahdollisuudet onnistua ja ratsastaa hyvin, mutta keskittyminen ei onnistu. Välillä taas ongelmana on, ettei satulassa istumisesta tulekaan yhtäkkiä mitään, pohkeet heiluvat älyttömästi, ohjastutntuma on epätasainen, ulkoavut unohtuvat kokonaan tai jotain vastaavaa. Melko masentavaa, kuinka paljon oma kyky ratsastaa tuntuu vaihtelevan. Kyse voi ehkä enemmän olla vain omasta fiiliksestä oikeasti. No jaa, ehkä tänään ja viikonlopun aluevalmennuksissa menee sitten paremmin!!

Postauksen tulemisessa kesti taas kauan, mutta nyt olen kirjoittamassa samaan aikaan haastepostausta ja erikoispostausta, jotka toivottavsti ilmestyvät viikonlopun aikana. :)))

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti