Aaaa, kirjoitin kivan hyvää joulua tekstin, mutta minä tai blogger mokailtiin sen lähettäminen :(. Mutta ihanaa joulua nyt kuitenkin !! :)) No nyt on joulut vietetty ja kaikki jouluruoat tulee kyllä niin korvista ulos :D. Kivoja lahjoja tuli, heppoihin liittyen nyt oli kankisuitset, joita tosin vielä ei ole hankittu, mutta näin tulee tapahtumaan! ;)
Jouluattona Olavi oli kävelyllä ja söi porkkanoita, mutta ei sen ihmeellisempää. Päivänä sitten ratsastin kevyesti maneesissa vähän jumppaillen, mutta ei nyt sen kummallisempaa. Lopussa liikkui kivasti, kun vertyi vähän eilisen vaparin jäljiltä.
Tänään oli taas kunnon treenin vuoro! Onneksi kauhea myrskytuuli ei häirinnyt meidän treeniä ;)). Menin kangilla ja aloitin käyntien jälkeen perus verkkailulla. Olen nyt viime aikoina aloittanut laukkaamalla ja vasta sitten verkannut ravissa. Se on tuntunut jotenkin helpommalta tavalta, koska Olavi on yleensä helpompi ratsastaa läpi laukassa. Verkkojen jälkeen tein kokoamisia laukassa, jotka sujuivat kohtalaisesti, mutta eivät kovin tasaisesti. Valmentaja ratsasti sitten askellajit läpi testaillen vähän uutta satulaa ja vaihtoja treenaten. Tämän jälkeen tein itse vaihtoja, tavoitteena saada samanlaiset vaihdot molempiin suuntiin, niin että hevonen liikkuu eteenpäin koko vaihdon läpi ja työntää takaa. Toistoja tuli aika paljon, suurin osa vaihteeksi ihan suoralla uralla. Tuntuivat kivan sujuvilta, kunhan vain muistin itse kevyet avut enkä turhaan jäänyt tökkimään. Ravissa sitten tavoitteena eteenpäinpyrkimys kohti ohjaa, johon päästiin pohkeella kunnolla ratsastamalla. Ravi alkoikin tuntumaan aika hienolta ja lisäykset olivat hienoja sekä tapahtuivat melkein pelkästä ajatuksesta! Pieniä ongelmia lisäyksien jälkeen kokoamisessa, mutta niistä selvittiin oikeaan aikaan tapahtuvalla myötäyksellä.
Kiva fiilis jäi tämän päivän treenin jäljiltä! Heppa oli ihan hikinen ja otti tapansa mukaan päiväunet, jonka jälkeen söi innokkaasti pöpenrönsä. Kävin vielä illalla kävelyttämässä heppaa ja tuuli oli onneksi jo tyyntynyt. Huomenna taas aamulla seitsemäksi tallille trenailemaan, jeee! :))
maanantai 26. joulukuuta 2011
perjantai 23. joulukuuta 2011
Ruokintatoivepostaus!
Tämä sai eniten ääniä joten tässä tulee:
Hevosen perusruokinta perustuu tietenkin heinään. Pelkkä heinä voi jopa riittää kevyessä liikunnassa olevalle tai muuten hyvälle rehunkäyttäjälle. Esimerkiksi vanhan ponini energiansaanti perustui pelkkän heinään. Heinässä tärkeintä on hygienisesti hyvä laatu. Heinän ei pidä missään tapauksessa olla homeista eikä myöskään pölyävää, tunkkaista, rikkaruohoista tai muuten huonoa. Seuraavaksi tärkeimpiä asioita ovat valkuaisen määrä (usein sitä on liian vähän) ja sokerin määrä. Nämä tiedot saa rehuanalyysista, jota käytämme ruokinnan suunnittelussa apuna. Valkuainen on tärkeää hevoselle, jotta lihakset voivat kehittyä. Heinän lisäksi valkuaista voi saada lisärehuista, joista selitän myöhemmin lisää. Sokeri taas lisää heinän energiamäärää ja saattaa aiheuttaa esim. kaviokuumeriskin varsinkin hyville rehunkäyttäjille.
Heinän lisäksi suurin osa hevosista syö jotakin väkirehua, jolla lisätään ruokintaan energiaa. Meillä on Olavilla käytössä havensin dravers brok pellettimuotoinen rehu. Olavi on syönyt sitä jo edellisella omistajalla ja jatkoimme sen syöttämistä, koska se toimii hyvin Olavilla. Rehu on mielestäni hyvä massankasvattaja/ylläpitäjä. Tällä hetkellä ruokinta on 1-1/2-1 eli melko vähän. Välillä Olavi on myös syönyt lisäksi kauraa, mutta nyt toistaiseksi on menty pelkällä brokilla, kun energiamäärä on tuntunut sopivalta. Mielestäni hevonen kertoo aika hyvin, minkä verran energiaa se tarvitsee, joten sen suhteen on turhaa noudattaa orjallisesti pussien tai ruokintakirjojen ohjeita. Toki jos täysrehua syöttää suositeltua määrää vähemmän, täytyy huomioon ottaa, että lisäkivennäisen syöttäminen saattaa olla tarpeellista. Sama ongelma voi tulla jos sekoittelee monesta eri pussista.
Perus ruokinnan lisäksi syötän Olafille pellavamössön, johon on sekoitettu lisäjauheet. Pellava on hyväksi ruoansulatukselle, rauhoittaa vatsaa ja on hyvä valkuaisen lähde. Muita tapoja lisätä ruokintaan valkuaista ovat esim. soijarouhe (en ole sitä tosin koskaan itse hevosille antanut, mutta aikalailla puhdasta valkuaista sen pitäisi olla), sinimailanen (esim. Golden grass Alfa alfa, lusern mix, greenline) tai ihan purkkivalkuaiset. Itse ollaan pyritty pitämään mahdollisimman suuri osa ruokinnasta kuivana, koska se on parempi hevosen vatsalle, joten suosittu varsinkin sinimailasta (heinänä tai hake versiona).
Kaikki hevoset eivät syö ihan mitä tahansa, sekin siis saattaa aiheuttaa lisähaastetta ruokinnan suunnitteluun, onneksi meillä ei Ahneponin (=Olavi) kanssa ole tuollaisia ongelmia ollut. Myslit ovat yleensä aika maistuvia, mutta hvosesta se on kiinni, mikä maistuu.
Lisäravinteet..... Niin täytyy myöntää meilläkin on aikas monta purkkia, josta Olavi syö, mutta kaikelle on kyllä perustelut. Kivennäiset (kuuluvat joka hevosen ruokintaan) msm, chondroit sulfate, glukosamiini (meillä syö eri purkeista, mutta saatavilla myös sekoituksia) ovat hyväksi etenkin nivelille ja ylläpitävät vanhemman hevosen terveyttä, c-vit on kuuriluontoisesti syötössä (vesiliukoinen, yliannostus ei vaarallista, auttaa glukosamiinia imeytymään), b-vitamiinia ei tarpeeksi ruokinnassa (saa sitä shy feederinä, vesiliukoinen), suola (Olavi ei syö suolakiveä ja hikoilee aika usein) sekä elektrolyytti tarpeen mukaan jos heppa hikoilee.
Hevosen perusruokinta perustuu tietenkin heinään. Pelkkä heinä voi jopa riittää kevyessä liikunnassa olevalle tai muuten hyvälle rehunkäyttäjälle. Esimerkiksi vanhan ponini energiansaanti perustui pelkkän heinään. Heinässä tärkeintä on hygienisesti hyvä laatu. Heinän ei pidä missään tapauksessa olla homeista eikä myöskään pölyävää, tunkkaista, rikkaruohoista tai muuten huonoa. Seuraavaksi tärkeimpiä asioita ovat valkuaisen määrä (usein sitä on liian vähän) ja sokerin määrä. Nämä tiedot saa rehuanalyysista, jota käytämme ruokinnan suunnittelussa apuna. Valkuainen on tärkeää hevoselle, jotta lihakset voivat kehittyä. Heinän lisäksi valkuaista voi saada lisärehuista, joista selitän myöhemmin lisää. Sokeri taas lisää heinän energiamäärää ja saattaa aiheuttaa esim. kaviokuumeriskin varsinkin hyville rehunkäyttäjille.
Heinän lisäksi suurin osa hevosista syö jotakin väkirehua, jolla lisätään ruokintaan energiaa. Meillä on Olavilla käytössä havensin dravers brok pellettimuotoinen rehu. Olavi on syönyt sitä jo edellisella omistajalla ja jatkoimme sen syöttämistä, koska se toimii hyvin Olavilla. Rehu on mielestäni hyvä massankasvattaja/ylläpitäjä. Tällä hetkellä ruokinta on 1-1/2-1 eli melko vähän. Välillä Olavi on myös syönyt lisäksi kauraa, mutta nyt toistaiseksi on menty pelkällä brokilla, kun energiamäärä on tuntunut sopivalta. Mielestäni hevonen kertoo aika hyvin, minkä verran energiaa se tarvitsee, joten sen suhteen on turhaa noudattaa orjallisesti pussien tai ruokintakirjojen ohjeita. Toki jos täysrehua syöttää suositeltua määrää vähemmän, täytyy huomioon ottaa, että lisäkivennäisen syöttäminen saattaa olla tarpeellista. Sama ongelma voi tulla jos sekoittelee monesta eri pussista.
Tältä poni näyttää syötyään pellavat :D |
Maistuva nestemuodossa oleva kivennäinen |
Super hyvän tuoksuista!! |
Olavin syömä "nappula" kivennäinen |
torstai 22. joulukuuta 2011
Keep trying!
Tänäänkin oli valmennus ja oli oikein todella hyvin hyödyllinen! Valmentaja ratsasti Olavin läpi ja Olavi oli oikein kivan ja yhteistyöhaluisen oloinen. Itse ratsastin sen jälkeen ja ajatuksena oli: Älä ratsasta ohjalla vaan pohkeella ja istunnalla. Jään itse kauhean helposti vain ratsastamaan kädellä ja unohdan kuinka tärkeää olisi ratsastaa (siis istunta&pohje). Nyt oli kuitenkin huomattavasti helpompi saada fiilistä oikeanlaisesta ratsastuksesta, kun hevonen reagoi oikein, jos onnistun tekemään oikein. Tulee hyvä fiilis, kun onnistuu ratsastamaan hyvin jonkun pätkän, vaikka tietääkin, että paluu vanhaan tekemiseen on niin helppoa taas muutaman sekunnin päästä tai viimeistäänkin seuraavalla ratsastuskerralla. Ei se mitään, koska kyllä oikea tapa vielä joskus tulee automaattiseksi, koska onhan tämän hetkenkin väärä tapa automaattinen :D
Minä kyllä hyvin mielelläni korjaan vaikka satamiljoonaa kertaa virheitäni, koska haluan oikeasti kehittyä ratsastajana. Yritän aina itsekseni mennessäni keskittyä asiaan, joka on sillä hetkellä työn alla, koska mitä nopeammin saan tehtyä riittävän määrän korjauksia, sitä nopeammin ongelma korjaantuu. Asioiden nopea korjaaminen taas mahdollistaa seuraavan asian tehokorjaamisjakson jne. Tosin vanhat virheet kyllä saattavat palata, jos unohtaa kiinnittää niihin huomiota. Mutta esimerkiksi minulla esiintynyt "lepattavat" kyynärpäät on nyt aika hyvin saatu kuriin, mutta kyllä sen eteen on paljon töitä tehtykin! Tottakai on välillä turhauttavaa, kun ei vain kykene toimimaan niin kuin haluasisi, mutta kokonaisuudessa kuitenkin yleensä koen kaiken treenin positiivisena.
Parhaita ratsastuskertoja ovat tietenkin sellaiset, kun hevonen toimii koko ratsastuksen ajan täydellisesti ja kaikki onnistuu kuin ajatuksen voimalla, mutta koen myös kerrat, joilloin onnistun korjaamaan jotain itsessäni tai hevosessa ja sitä kautta parantamaan yhteistyötä sekä suoritusta erittäin palkitseviksi.
Toivottavasti ei mennyt kauheaksi toistoksi, tämä nyt oli vähän ajatusvirtaa vain ja fiilistelyä :)). Ja ilouutisia vielä loppuun, satula on löytynyt!!! Jeee!
Minä kyllä hyvin mielelläni korjaan vaikka satamiljoonaa kertaa virheitäni, koska haluan oikeasti kehittyä ratsastajana. Yritän aina itsekseni mennessäni keskittyä asiaan, joka on sillä hetkellä työn alla, koska mitä nopeammin saan tehtyä riittävän määrän korjauksia, sitä nopeammin ongelma korjaantuu. Asioiden nopea korjaaminen taas mahdollistaa seuraavan asian tehokorjaamisjakson jne. Tosin vanhat virheet kyllä saattavat palata, jos unohtaa kiinnittää niihin huomiota. Mutta esimerkiksi minulla esiintynyt "lepattavat" kyynärpäät on nyt aika hyvin saatu kuriin, mutta kyllä sen eteen on paljon töitä tehtykin! Tottakai on välillä turhauttavaa, kun ei vain kykene toimimaan niin kuin haluasisi, mutta kokonaisuudessa kuitenkin yleensä koen kaiken treenin positiivisena.
Parhaita ratsastuskertoja ovat tietenkin sellaiset, kun hevonen toimii koko ratsastuksen ajan täydellisesti ja kaikki onnistuu kuin ajatuksen voimalla, mutta koen myös kerrat, joilloin onnistun korjaamaan jotain itsessäni tai hevosessa ja sitä kautta parantamaan yhteistyötä sekä suoritusta erittäin palkitseviksi.
Toivottavasti ei mennyt kauheaksi toistoksi, tämä nyt oli vähän ajatusvirtaa vain ja fiilistelyä :)). Ja ilouutisia vielä loppuun, satula on löytynyt!!! Jeee!
keskiviikko 21. joulukuuta 2011
Harjoittelu jatkuu edelleen
Eli eli treenit jatkuneet. Olavi ollut hyvä, osittain koska onnistuin saamaan jonkinlaisen oivalluksen hevosen pyöreäksi ratsastamisesta muutama päivä sitten. Nyt onkin ollut helpompi ratsastaa, kun tuntuu, että saa hevoselta parempia reaktiota. Tosin joka paikassa vaanivat peilit (jotka ovat tietenkin oikeasti hyvä asia) saavat minut ärsyyntymään omaan istuntaani, kun tuntuu, että vaikka on hyvä ajatus, kuinka haluaisin istua, ei vaan onnistu. Pystyn ehkä hetkittäin muuttamaan jotain, mutta aina kun katson uudestaan peiliin reagtioni on EIH! :D Toisaalta juuri virheen monta kertaa uudestaan korjaaminen on ainoa tapa, jolla istuntaa voi oikeasti parantaa.
Myös kokoamiseen olen saanut paremman ajatuksen: ennen jäin kauheasti puristamaan ja työntämään joka suunnasta, minkä vuoksi hevonen jännittyi. Nyt olen yrittänyt ajatella, että vain istun syvemmälle satulaan ja rentoutan itseni samalla kuitenkin pohkeilla pitäen hevosen aktiivisuuden yllä. Tämä on vähän sellaista tasapainoittelua ja tulee välillä kommunikaatiovirheitä, mutta kuitenkin kokonaisuudessaan tällä tavalla saan oikeasti tehtyä laadukkammat kokoamiset.
Olemme työstäneet asetuksia, tavoitteena saada asetus niskasta rehellisesti läpi eikä hyväksyä vain kaulan mutkistumista jostakin kohdastaa. Välillä osoittanut yllättävän hankalaksi varsinkin oikeaan kierrokseen, mutta huolellisella työskentelyllä ja toistoilla sekin on kuitenkin alkanut sujua paremmin. Tietenkin asetuksien/taivutuksien työstäminen on pitkäaikaista ja jatkuvaa työtä, mutta tästä on nyt saanut hyviä neuvoja työskentelyn jatkamiseen.
Enimmäkseen ollaan keskitytty perusratsastukseen, mutta myös esimerkiksi vaihtoja ollaan harjoiteltu reilusti. Ne sujuvat enimmäkseen paremmin, koska olen saanut varmuutta tekemiseen enkä enää sählää niin paljoa :)).
Tässä nyt jonkinlaista koostetta siitä, mitä ollaan harjoiteltu. Yritän lähiaikoina kirjoitella enemmän, kun loma alkaa <3 ! Ja ruokintapostauksen kirjoitus on jo hyvässä vauhdissa. ;)
Myös kokoamiseen olen saanut paremman ajatuksen: ennen jäin kauheasti puristamaan ja työntämään joka suunnasta, minkä vuoksi hevonen jännittyi. Nyt olen yrittänyt ajatella, että vain istun syvemmälle satulaan ja rentoutan itseni samalla kuitenkin pohkeilla pitäen hevosen aktiivisuuden yllä. Tämä on vähän sellaista tasapainoittelua ja tulee välillä kommunikaatiovirheitä, mutta kuitenkin kokonaisuudessaan tällä tavalla saan oikeasti tehtyä laadukkammat kokoamiset.
Olemme työstäneet asetuksia, tavoitteena saada asetus niskasta rehellisesti läpi eikä hyväksyä vain kaulan mutkistumista jostakin kohdastaa. Välillä osoittanut yllättävän hankalaksi varsinkin oikeaan kierrokseen, mutta huolellisella työskentelyllä ja toistoilla sekin on kuitenkin alkanut sujua paremmin. Tietenkin asetuksien/taivutuksien työstäminen on pitkäaikaista ja jatkuvaa työtä, mutta tästä on nyt saanut hyviä neuvoja työskentelyn jatkamiseen.
Enimmäkseen ollaan keskitytty perusratsastukseen, mutta myös esimerkiksi vaihtoja ollaan harjoiteltu reilusti. Ne sujuvat enimmäkseen paremmin, koska olen saanut varmuutta tekemiseen enkä enää sählää niin paljoa :)).
Tässä nyt jonkinlaista koostetta siitä, mitä ollaan harjoiteltu. Yritän lähiaikoina kirjoitella enemmän, kun loma alkaa <3 ! Ja ruokintapostauksen kirjoitus on jo hyvässä vauhdissa. ;)
maanantai 12. joulukuuta 2011
Postaus.
Treenit edelleen jatkuneet, nyt tosin Olavilla ollut muutama kevyempi päivä. Olen kyllä mielestäni hyötynyt huomattavasti jo valmennusjaksosta! Ratsastus tuntuu jotenkin yksinkertaisemalta ja olen ehkä vähentänyt turhaa säätämistä joka suuntaan. Etenkin askellajien laatu on tuntunut kehittyneen, tähän toki vaikuttavat myös pohjat ym olosuhteet. Olavi on antanut melko hyvin vaikuttaa itseensä pahasti hermostumatta, mikä auttaa siihen, että askellajeja pystyy muokkaamaan ja työstämään.
Toinen harjoiteltu asia on yllätys yllätys :D laukanvaihdot. Ne ovat sujuneet hieman vaihtelevasti, välillä oikein hyvin ja välillä taas mukaan on mahtunut ihmeellisiä floppejakin. Ongelmana on ollut, että tulen vaihtoon joko huonossa laukassa (liian vähän kootussa), jään vetämään liikaa vaihdossa tai unohdan ratsastaa vaihdon jälkeen. Liika ohjaan kiinni jääminen aiheutti monia lyhyitä ja töksähtäviä vaihtoja ja jopa muutaman epäpuhtaan vaihdon. Kun tämä ongelma korjattiin tuli hyviä vaihtoja, kunnes aloin vähän liioitella ja ratsastin hevosen pitkänä vaihtoon ja silloin tuloksena on hyvin epämääräinen pomppu :D. Kun tasapaino löytyi, niin vaihdot onnistuivat. Ajatuksena oli kokoa-ratsasta enemmän laukkaa-vaihda. Näin vaihdot tulivat paljon ilmavammiksi ja laadukkaammiksi.
Ensimmäisissä valmennuksissa Olavi tuntui olevan aika paljon pohkeen takana, mutta se ongelma on nyt aika hyvin korjaantunut ainakin toistaiseksi, tosin eilen ratsastaessani oli virtaa ehkä liikaakin... Olavi tuijotteli kaikkea mahdollista ja oli jännittynyt. No lopuksi sain kuitenkin hevosen rentoutumaan ihan hyvin ainakin ajoittain ja lopetin sitten siihen, että työstämistä olisi taas helpompi jatkaa seuraavina päivinä!
Onneksi kohta alkaa joululoma ja kaksi viikkoa täysin ilman koulua: IHANAA! Tarkoituksena on nukkua paljon, treenata paljon ja unohtaa kaikki koulustressi. Niin ja tietenkin nauttia joulusta!! :))
Toinen harjoiteltu asia on yllätys yllätys :D laukanvaihdot. Ne ovat sujuneet hieman vaihtelevasti, välillä oikein hyvin ja välillä taas mukaan on mahtunut ihmeellisiä floppejakin. Ongelmana on ollut, että tulen vaihtoon joko huonossa laukassa (liian vähän kootussa), jään vetämään liikaa vaihdossa tai unohdan ratsastaa vaihdon jälkeen. Liika ohjaan kiinni jääminen aiheutti monia lyhyitä ja töksähtäviä vaihtoja ja jopa muutaman epäpuhtaan vaihdon. Kun tämä ongelma korjattiin tuli hyviä vaihtoja, kunnes aloin vähän liioitella ja ratsastin hevosen pitkänä vaihtoon ja silloin tuloksena on hyvin epämääräinen pomppu :D. Kun tasapaino löytyi, niin vaihdot onnistuivat. Ajatuksena oli kokoa-ratsasta enemmän laukkaa-vaihda. Näin vaihdot tulivat paljon ilmavammiksi ja laadukkaammiksi.
Ensimmäisissä valmennuksissa Olavi tuntui olevan aika paljon pohkeen takana, mutta se ongelma on nyt aika hyvin korjaantunut ainakin toistaiseksi, tosin eilen ratsastaessani oli virtaa ehkä liikaakin... Olavi tuijotteli kaikkea mahdollista ja oli jännittynyt. No lopuksi sain kuitenkin hevosen rentoutumaan ihan hyvin ainakin ajoittain ja lopetin sitten siihen, että työstämistä olisi taas helpompi jatkaa seuraavina päivinä!
Onneksi kohta alkaa joululoma ja kaksi viikkoa täysin ilman koulua: IHANAA! Tarkoituksena on nukkua paljon, treenata paljon ja unohtaa kaikki koulustressi. Niin ja tietenkin nauttia joulusta!! :))
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
Treeniä, treeniä, treeniä
Anteeksi heikosta päivittelystä, kauheasti olisi asiaa, mutta kauhean vähän aikaa!!
Nyt voisin kuitenkin pikapäivitellä hyppärillä kuulumisia (enää 15 min aikaa, koska ensin piti tehdä ruotsin läksyt, joita eilen en saanut tehtyä...). Eli ollaan nyt päästy joulukuuksi Rusalle treenaamaan Olavin kanssa ihan kunnolla, jee! Tämä tosin tietää aikaisia herätyksiä, esimerkiksi tänään viideltä (kävin ennen koulua ratsastamassa). Herääminen on kuitenkin itse asiassa paljon helpompaa kuin normaaliaamuna, koska olen aina niin innoissani lähdössä heti liikkeelle :D! Meillä on ollut nyt neljä valmennusta ja eilen Olavi sai itsenäisyyspäivän kunniaksi (tai sitten koska oli vapaapäivän aika hmmmm) kävelypäivän ja käytiin maastoilemassa! Oli aika mutaista, mutta ihan kivaa: ponikin ihan innoissaan! :)
Valmennuksissa sitten ollaan työstetty paljon pyöreän, hieman matalamman muodon saavuttamista. Olavi jää nimittäin helposti hieman kiinni kuolaimeen ja taistelemaan tuntumaa vastaan jäädessään kuolaimen ylle. Tärkeää on kuitenkin, ettei hevonen jää hitaaksi pohkeelle, mikä on nyt ollut toinen asia, johon ollaan keskitytty. Olavi kuitenkin liikkuu ihan kohtalaisten reippaasti ja reagoi pohkeeseen ainakin jotenkin, mutta tuntuma ratsastaessa on toooosi hiiidaaaas. Välillä tuntuu, että tahti vain hiipuu ja hiipuu. Ja toisaalta, kun sillon ratsastan eteen hevonen kyllä lähtee lujaa pyytäessäni, mutta silloin paketti vähän hajoaa. Kuitenkin enimmäkseen fiilis on ollut oikein kiva ja hevonen kulkenut hienosti. Omat kädet ovat saaneet vähän kyytiä, kun eivät meinää pysyä pystyssä ja oikealla puolella kaulaa. No kun niitä aina korjaa, niin kyllä vielä jossain vaiheessa se muuttuu automaattiseksi. Pitää vain olla sitkeä ;)). Olen myös yrittänyt keskittyä siihen, että pyydän itse ensin pehmeästi ja kevyesti ja vasta sitten vähän enemmän, ettei meno ole turhaan töksähteleväistä. Hevonenkin pysyy rennompana jos itse en tee niin isoja korjauksia, vaan pikkuhiljaa vaikutan pehmeästi.
Vaikka enimmäkseen ollaan keskitytty ihan perustyöskentelyyn ollaan tehty myös avoja, sulkuja ja vaihtoja. Niissä on maneesin peileistä ollut loistava apu, on niin hyvä kun näkee johtaako etu- vai taka-osa, onko taivutus riittävä ja säilyykö muoto tasaisena läpi liikkeen. Tietenkin myös omaa istuntaa on PALJON helpompi korjata, kun sen näkee konkreettisesti.
Ja hei ihmiset ÄÄNESTÄKÄÄ seuraavaa erikoispostausta!!!! :)))
Nyt voisin kuitenkin pikapäivitellä hyppärillä kuulumisia (enää 15 min aikaa, koska ensin piti tehdä ruotsin läksyt, joita eilen en saanut tehtyä...). Eli ollaan nyt päästy joulukuuksi Rusalle treenaamaan Olavin kanssa ihan kunnolla, jee! Tämä tosin tietää aikaisia herätyksiä, esimerkiksi tänään viideltä (kävin ennen koulua ratsastamassa). Herääminen on kuitenkin itse asiassa paljon helpompaa kuin normaaliaamuna, koska olen aina niin innoissani lähdössä heti liikkeelle :D! Meillä on ollut nyt neljä valmennusta ja eilen Olavi sai itsenäisyyspäivän kunniaksi (tai sitten koska oli vapaapäivän aika hmmmm) kävelypäivän ja käytiin maastoilemassa! Oli aika mutaista, mutta ihan kivaa: ponikin ihan innoissaan! :)
Valmennuksissa sitten ollaan työstetty paljon pyöreän, hieman matalamman muodon saavuttamista. Olavi jää nimittäin helposti hieman kiinni kuolaimeen ja taistelemaan tuntumaa vastaan jäädessään kuolaimen ylle. Tärkeää on kuitenkin, ettei hevonen jää hitaaksi pohkeelle, mikä on nyt ollut toinen asia, johon ollaan keskitytty. Olavi kuitenkin liikkuu ihan kohtalaisten reippaasti ja reagoi pohkeeseen ainakin jotenkin, mutta tuntuma ratsastaessa on toooosi hiiidaaaas. Välillä tuntuu, että tahti vain hiipuu ja hiipuu. Ja toisaalta, kun sillon ratsastan eteen hevonen kyllä lähtee lujaa pyytäessäni, mutta silloin paketti vähän hajoaa. Kuitenkin enimmäkseen fiilis on ollut oikein kiva ja hevonen kulkenut hienosti. Omat kädet ovat saaneet vähän kyytiä, kun eivät meinää pysyä pystyssä ja oikealla puolella kaulaa. No kun niitä aina korjaa, niin kyllä vielä jossain vaiheessa se muuttuu automaattiseksi. Pitää vain olla sitkeä ;)). Olen myös yrittänyt keskittyä siihen, että pyydän itse ensin pehmeästi ja kevyesti ja vasta sitten vähän enemmän, ettei meno ole turhaan töksähteleväistä. Hevonenkin pysyy rennompana jos itse en tee niin isoja korjauksia, vaan pikkuhiljaa vaikutan pehmeästi.
Vaikka enimmäkseen ollaan keskitytty ihan perustyöskentelyyn ollaan tehty myös avoja, sulkuja ja vaihtoja. Niissä on maneesin peileistä ollut loistava apu, on niin hyvä kun näkee johtaako etu- vai taka-osa, onko taivutus riittävä ja säilyykö muoto tasaisena läpi liikkeen. Tietenkin myös omaa istuntaa on PALJON helpompi korjata, kun sen näkee konkreettisesti.
Ja hei ihmiset ÄÄNESTÄKÄÄ seuraavaa erikoispostausta!!!! :)))
sunnuntai 4. joulukuuta 2011
Minä hevosen omistajana-haaste
Homman nimi on siis se, että sinun täytyy kertoa millainen hevosenomistaja olet. Mitä haluaisit itsessäsi parantaa, ja mihin asioihin olet ylpeä. Muistattehan olla rehellisiä, muuten tästä menee kokonaan maku. Jokainen postauksen kirjoittanut voi haastaa 3 henkilöä tekemään tämän. Annan haasteen Lauralle. Kiitokset haasteesta Terhille!
Eli ehkä tärkein piirteeni hevosenomistajana on tarkkuus. Haluan, että hevoseni syö hyvää heinää, sillä on sopivat loimet (mielummin liikaa kuin liian vähän), hyvät ja sopivat varusteet, sen liikunta on riittävän monipuolista jne. Lisäksi olen tarkka myös vähän turhemmissa (=turhamaisissa :D) asioissa, esim. aina valmennuksissa huopa&pintelit&mieluiten joku oma vaate samansävyisiä, varusteiden pitää sopia hevosen väreihin. En koskaan ratsasta ilman suojia tai pinteleitä. Olavilla käytän myös bootseja etusissa ja maastoillessa/hypätessä myös takasissa. Meidän tallilla hevoset tarhaavat koko päivän melko isoissa hyväpohjaisissa tarhoissa, missä hevosilla ei ole suojia jaloissa ilman erityistä syytä. Kesällä Olavi sai olla laidun terassilla aamupäivän, jos pohja oli hyvä eikä mitään erikoista ollut tulossa. Siellä kaikissa jaloissa oli suojat & bootsit varmuuden vuoksi. Suojaan mielummin liikaa, kun otan turhia riskejä, tosin älyttömyyksiin menemättä.
Ratsastuksen jälkeen hoidan hevosen mahdollisimman hyvin. Raskaamman liikutuksen jälkeen kylmään jalat ja jos mahdollista laitan BOT-tallisuojat jalkoihin. Jos hevosella on lihasjumeja jossain yritän hieroa niitä arnikalla hierojan ohjeiden mukaan (Olavilla on hieronta ehkä kerran kahdessa kuukaudessa tai tarpeesta riippuen useamminkin). Klipatun hevosen kuivattelemisessa ei mene kauaa ja kotona kylmässä maneesissa, ei se edes paljoa hikoa. En kuitenkaan voisi edes kuvitella laittavani hikistä hevosta ulos!
Hevosia pyrin kohtelemaan mahdollisimman reilusti, tosin täytyy myöntää, että hermot menevät joskus varsinkin maastakäsin. Varsinkin jos hevonen käyttäytyy tyhmästi eikä kunnioita ihmistä (jyrää yli tai muuta vaarallista) niin huomautan kyllä ihan kunnolla. Haluan myös, että hevonen taluttaessa kävelee nätisti ja REIPPAASTI vieressä eikä sitä joudu kiskomaan pois ruohotupsujen luota tai perässään.
Olen tavoitteellinen ratsastaja, joten tähtään hevosen käsittelyllä ja treenillä mahdollisimman hyviin tuloksiin kilpailuissa ja treenissä. Menestymiseen tarvitaan hevoselta laadun lisäksi hyvää lihaskuntoa (joka saadaan vain treenaamalla), luottamusta ihmiseen (esimerkiksi jännittävissä kisatilanteissa hevosen tulisi mennä rennosti ratsastajaan luottaen), terveyttä (kaikki jalkojen kylmäys, suojien käyttö yms. tähtää siihen) ja intoa työnsä tekemiseen. Hevosen pitäisi olla innokas tekemään suoritus yhdessä ratsastajan kanssa, koska ratsastaja ei yksin pysty rataa suorittamaan. Toisaalta taas hevoseltakaan ei voi vaatia sellaista, mitä ratsastaja ei pysty pyytämään.
Eräs hyvä puoleni on korkea motivaatio treenaamiseen. Hyvin harvoin tuntuu tylsältä lähteä tallille ja ratsastamaan, vaan yleensä olen aina liikkeellä mielelläni. Haluan aina oppia uutta ja kehittyä ratsasatajana, hevosen omistajana ja muutenkin kaikin mahdollisin tavoin. Innostunkin aina kovasti uuden oppimista ja se taas lisää intoa treenaamiseen entisestään. Toisaalta täytyy myöntää, että turhaudun melko helposti jos kehitys jää paikalleen junnaamaan. Olen myös aika tiukka itselleni ja petyn helposti, mikäli en ratsasta haluammallani tavalla. Pyrin kuitenkin siihen, etten muuttaisi ratsastusta pettyessäni, koska se olisi hevoselle epäreilua. Aina se ei kuitenkaan onnistu, mikä on mielestäni kuitenkin ihan inhimillistä.
Olen kirjoittanut tämän postauksen tosi monessa osassa, joten se voi olla sekava vaikka yritinkin sitä vähän läpi lueskella... Ja kuvat on aika randomilla valittu, mutta tulipa vähän väriä, ööö :D.
Eli ehkä tärkein piirteeni hevosenomistajana on tarkkuus. Haluan, että hevoseni syö hyvää heinää, sillä on sopivat loimet (mielummin liikaa kuin liian vähän), hyvät ja sopivat varusteet, sen liikunta on riittävän monipuolista jne. Lisäksi olen tarkka myös vähän turhemmissa (=turhamaisissa :D) asioissa, esim. aina valmennuksissa huopa&pintelit&mieluiten joku oma vaate samansävyisiä, varusteiden pitää sopia hevosen väreihin. En koskaan ratsasta ilman suojia tai pinteleitä. Olavilla käytän myös bootseja etusissa ja maastoillessa/hypätessä myös takasissa. Meidän tallilla hevoset tarhaavat koko päivän melko isoissa hyväpohjaisissa tarhoissa, missä hevosilla ei ole suojia jaloissa ilman erityistä syytä. Kesällä Olavi sai olla laidun terassilla aamupäivän, jos pohja oli hyvä eikä mitään erikoista ollut tulossa. Siellä kaikissa jaloissa oli suojat & bootsit varmuuden vuoksi. Suojaan mielummin liikaa, kun otan turhia riskejä, tosin älyttömyyksiin menemättä.
Ratsastuksen jälkeen hoidan hevosen mahdollisimman hyvin. Raskaamman liikutuksen jälkeen kylmään jalat ja jos mahdollista laitan BOT-tallisuojat jalkoihin. Jos hevosella on lihasjumeja jossain yritän hieroa niitä arnikalla hierojan ohjeiden mukaan (Olavilla on hieronta ehkä kerran kahdessa kuukaudessa tai tarpeesta riippuen useamminkin). Klipatun hevosen kuivattelemisessa ei mene kauaa ja kotona kylmässä maneesissa, ei se edes paljoa hikoa. En kuitenkaan voisi edes kuvitella laittavani hikistä hevosta ulos!
Hevosia pyrin kohtelemaan mahdollisimman reilusti, tosin täytyy myöntää, että hermot menevät joskus varsinkin maastakäsin. Varsinkin jos hevonen käyttäytyy tyhmästi eikä kunnioita ihmistä (jyrää yli tai muuta vaarallista) niin huomautan kyllä ihan kunnolla. Haluan myös, että hevonen taluttaessa kävelee nätisti ja REIPPAASTI vieressä eikä sitä joudu kiskomaan pois ruohotupsujen luota tai perässään.
Sävy sävyyn ;))) |
Olen hieman varustefriikki, mutta yritän kyllä parhaani mukaan hillitä kaikkia turhia ostoksia. Haluan hevoselle esimerkiksi mielummin yhdet hyvät kuin miljoonat huonoa nahkaa olevat haalistuneet epäsiistit suitset. Satulahuopia minulla ei ole kuin viisi käyttökelpoista, että ei nyt mitään älyttömiä määriä!!
Eräs hyvä puoleni on korkea motivaatio treenaamiseen. Hyvin harvoin tuntuu tylsältä lähteä tallille ja ratsastamaan, vaan yleensä olen aina liikkeellä mielelläni. Haluan aina oppia uutta ja kehittyä ratsasatajana, hevosen omistajana ja muutenkin kaikin mahdollisin tavoin. Innostunkin aina kovasti uuden oppimista ja se taas lisää intoa treenaamiseen entisestään. Toisaalta täytyy myöntää, että turhaudun melko helposti jos kehitys jää paikalleen junnaamaan. Olen myös aika tiukka itselleni ja petyn helposti, mikäli en ratsasta haluammallani tavalla. Pyrin kuitenkin siihen, etten muuttaisi ratsastusta pettyessäni, koska se olisi hevoselle epäreilua. Aina se ei kuitenkaan onnistu, mikä on mielestäni kuitenkin ihan inhimillistä.
Olen kirjoittanut tämän postauksen tosi monessa osassa, joten se voi olla sekava vaikka yritinkin sitä vähän läpi lueskella... Ja kuvat on aika randomilla valittu, mutta tulipa vähän väriä, ööö :D.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)