Kisakuulumiset

Eli Ponihaan kisat kisailtu, aika myöhäiseksi meni: kotona vasta puolenyön pintaan. Oli ihanan aurinkoinen ilma, joskin illan mittaan alkoi ikävästi kylmentyä. Kävin jo päivällä näyttämässä paperit ja katsomassa interin. Tallille sitten joskus viiden pintaan ja vuorossa puunausletitysjalkojenpesu- toimet. Oltiin kisapaikalla jo sitten hyvissä ajoin ja ehdittiin muutama rata katsomaan ja kuulumisia vaihtamaan ennen hevosen kuntoon laittamista.

Pitsu oli oikein pirteällä tuulella ja tuntui ihan mukavalta, kun aloitettiin verkkaileminen. Menin n.20 min ulkokentällä, jossa siis ratsastin alkuverkat, laukan kokoamisia, takaosakäännökset, väistöjä ja pysähdyksiä. Sitten siirtyminen maneesiin, jossa oli vielä 20 min aikaa jatkaa verryttelyä. Jatkoin laukan kokoamisilla, jossa yritin saada takaosan paremmin mukaan. Samalla myös piti keskittyä siihen, että kaula pysyy rentona, asetukset ja taivutukset tulevat läpi ja hevonen pysyy pohkeen edessä. Keela tuli tässä vaiheessa vähän auttamaan, mikä oli hyvä, koska helposti verryttelyssä tyydyn ihan liian vähään, mistä seuraa se, että olen ihan pulassa radalla, kun en ole ratsastanut hevosta verkassa kunnolla läpi. Nyt kuitenkin sain hevosen oikeinkin hyvin läpi verkassa ja se oli oikein pirtsakan (ahhah mikä sana) ja mukavan tuntuinen.

Rataa ennen jouduin yhden ratsukon verran odottamaan radan sivussa pienessä tilassa, jossa Pitsu ehkä vähän lösähti ja sitten taas radalle mentäessä hieman jännittyi. Radalla yritin saada samanlaisen tunnelman kuin verkassa, mikä osittain onnistui ja osittain ei. Periatteessa olen ihan semi tyytyväinen rataan, se oli siisti ja melko rikkeetön (muutamaa vaihtoa lukuunottamatta). Kuitenkaan fiilis radan jälkeen ei ollut hyvä, koska en saanut hevosta liikkumaan läheskään niin hyvin kuin verkassa ja en mielestäni ratsastanut erityisen hyvin. Raviohjelmassa en ratsastanut tarpeeksi, vaan se jäi hieman sähläykseksi. Sellaista 6-6.5 aika tasaisesti sieltä on tullut eli ihan ok. Onneksi oli ihan siistin näköinen, mutta fiilis ei ollut ihan super. Käynti oli muuten jees, mutta toinen takaosakäänös vähän levähti. Muutenkin niistä tuli aika huonot pisteet, joka on edelleenkin murmur tyhmä juttu!

Laukka sitten oli taas vähän meidän kompastuskivi ja siitä oli selkeästi huonommat numerot kuin ravista. Vaihdot oli ihmeellisiä räpellyksiä, en saanut tarpeeksi koottua ennen niitä, vaan laukka oli epätasapainoista ja hevonen ei ihan suora -> ep vaihto. Oli siellä jotain puhtaitakin seassa ja viimeinen radan poikki oli oikein hieno. Sitten pistemenetykset, joista olen vihainen itselleni, nimittäin alku- ja lopputervehdykset! En kummassakaan ollut linjalla, minkä takia sain C tuomarilta 6n, vaikka muuten olisi hyvin voinut tulla 6,5-7. Joo ei niin vakavaa, mutta jokainen turha pistemenetys laskee prosentteja alas. Kokonaisprosentit oli sitten 59,820 eli jäätiin ikävästi kuudenkymmenen alapuolelle. Nojoo, parannusta viime kerrasta, vaikka tulikin huonommat kuin Ypäjällä ekoissa kisoissa. Tämä rata kyllä tuntui paremmalta kuin aiemmat, mutta videolta katsottuna ei niissä ollut suurta eroa (okeiokei, prosenttiero oli varmaan alle 1% :D).

Kivat kisat ja sinänsä pääsin tavoitteeseen (ainakin lähemmäs sitä) ja onnistuin ratsastamaan jokseenkin kohtuullisen radan :)). Nyt vaan treeni taas jatkuu ja kyllä prossatkin siinä mukana nousee ja radat parantuu. Vaikka puhunkin nyt prosenteista, olen oikeasti sitä mieltä, ettei niihin pidä keskittyä liikaa, vaan myös luottaa omaan tunteeseen ja valmentajan palautteeseen. Tuomareilta saa tiedon, että mitä pitää parantaa, mutta jos aina keskittyy vain papereihin, niin ei sillä tavalla mihinkään pääse. Kokonaisuus on tärkein ja se, miten hevonen on läpi, vaikuttaa ihan kaikkiin temppuihinkin. Tietenkin kehitystä on mukava seurata papereista ja jos jää samoihin tuloksiin junnaamaan loputtomasti, niin kannattaa miettiä, onko jotain mitä treenauksessa kannattaisi muuttaa. Nyt kuitenkin voin olla mielestäni ihan tyytyväinen meidän edistykseen, koska ollaan vasta juuri siirrytty vaativiin luokkiin ja kuitenkin tulokset on jo lähellä 60% :).

Analysoinnit ja kohti kisoja

Tänään oli valmennuspäivä ja valitettavasti samalla Jennaeiosaaratsastaa-päivä... Aloitettiin Pitsun kanssa laukassa. Tehtiin kokoamisia siten, että muutaman askeleen ajan piti mennä tosi lyhyttä laukkaa, mutta säilyttää aktiivisuus ja nopeat askeleet. Tarkoituksena oli saada takaosa paremmin mukaan, hevonen kootummaksi ja aktiivisemmaksi. Tässä sitten olin itse tosi hidas ja en saanut a) hevosta koottua tarpeeksi b) hevosta koottua tarpeeksi nopeasti c) laukan aktiivisuutta säilymään eli oikein mikään osio ei onnistunut. No kyllä ne parani, kun vähän tsemppasin, mutta en lopuksikaan saanut tarpeeksi nopeasti lyhyttä laukkaa aikaiseksi. Aloin vaan vetämään ja en ratsastanut tarpeeksi pohkeella. Tehtiin seuraavaksi sulkuja uralta keskihalkaisijalle. Vasemmalle sujuivat ihan hyvin, mutta oikealle ihan surkeasti, koska mun vasen pohje on ihan ällöttävän huono... No lopulta kuitenkin päästiin sentään keskihalkaisijalle asti, mutta meni ihan luvattoman kauan aikaa siihen, että sain pohkeen edes jokseenkin läpi. Aaa, vihaan hitautta, huolimattomuutta ja tehottomuutta, ja juuri sillä tavalla ratsastin tänään. Tehtiin muutama vaihto väliin, jotka taisivat olla puhtaita, joskin jotkut vähän lyhyitä takaa. Ratsastettiin laukkaohjelma läpi, jossa oli ekalla kerralla muutama tyhmä 10000%sti oma virhe, jotka sain onneksi sitten uudella yrityksellä ja keskittymisellä korjattua.

Seuraavaksi jatkettiin ravilla, jonka työstämisessä olin ihan yhtä heikoilla kuin laukan kanssa. Samaa ajatusta kuin laukassa: muutaman askeleen verran tosi koottua ravia ja taas eteen. Edelleenkin reaktiot olivat ihan liian hitaita ja pieniä. No niihin tuli parannusta pienellä avustuksella ja sain lopulta ihan kivasti hevosen kasattua. Yritin kauheasti ratsastaa myös vasemmalla pohkeella, mutta en sitten kuitenkaan saanut mitään aikaan. Oho. Tässäkin jäin ihan liikaa vetämään ja pahinta on, että samaan aikaan vielä puristan/työnnän sitä eteenpäin. Miljoona "älä vedä" kommenttia ja minä vaan en saa tätä muutettua, mur. Ei sitä liikettä puristamalla hevosesta irti saa...

Jatkettiin avoilla, volteilla ja suluilla. Avot oli ok, mutta hevonen ei taipunut riittävästi rungosta eikä etuosa tullut ihan riittävästi sisälle. Sitten, kun yritin taivuttaa enemmän valuin sisälle ja kadotin suoran linjan. Kuulostaa varmasti pahalta, mutta nuo nyt kuitenkin sujuivat ihan hyvin (ainakin muuhun verrattuna) ja virheet eivät olleet kovinkaan näkyviä, vaan paremminkin sellaista hienosäätöä. Sulut eivät myöskään tulleet tarpeeksi läpi rungosta, mutta toisaalta selvittiin niistä ilman syvänmeren sukelluksia :D. Pysähdykset olivat hyviä niin ohjelman sisällä kuin alku- ja lopputervehdyksissä. Niistä on aikalailla tulossa meidän bravuuri! Ainut vain, että peruutukset ei valitettavasti mene hyvin, vaan niissä sukeltelu on aika in Pitsun mielestä. Pitää treenata ja saada säilytettyä aktiivisuus myös peruutuksessa.

Vikana koko rata läpi. Ensimmäinen kerta oli ihan jees laukkaohjelman alkuun asti, jossa kaikki sitten levisi ja pahasti käsiin. Ei yhtään vaihtoa suoraan avusta ja muutenkin koko laukka oli ihan blööblääblää... Sitten peli piip ja koko homma alusta, kun ei siitä vain tullut yhtään mitään. Jatkettiin sitten vaihdoilla radan poikki, jotka oli niitä ongelmallisimpia. Lopuksi tulikin hyviä vaihtoja, jotka olivat puhtaita ja avusta. Lopuksi laukkaohjelma läpi ilman virheitä ihan hyvin suoritettuna. Sitten vain loppuravit, joissa Pitsu oli oikein kivan tuntuinen, joten ei ollut työstäminen turhaa! ...

Nyt sitten kun kisat lähenevät, pitää todella saada hermot kasaan ja kyetä keskittymään suorituksen aikana JOKAIKISEEN liikkeeseen ihan 100%sesti. Tiedän, ettei se ole mahdotonta, vaikkei myöskään missään tapauksessa helppoa. Kuitenkin ole sitä mieltä, että tässä vaiheessa pitäisi jo kilpailuissakin pystyä ratsastamaan omalla tasollaan.

Voisin vielä kertaalleen listata, että mihin kaikkeen pitää kiinnittää huomiota:

-rauhallinen ja tasainen tahti
-levollinen tunnelma
-huolelliset valmistelut
-riittävät kokoamiset liikkeiden välissä
-keskittyminen juuri sillä hetkellä käsillä olevaan liikkeeseen
-hevoseen vaikuttaminen myös "välipätkissä"
-liikkeiden suorittaminen pisteissä (antaa täsmällisen vaikutelman ja saa minut ratsastamaan huolellisemmin, vaikkei sitä varsinaisesti arvioidakaan)
-hevosen taipuminen avoissa ja suluissa
-käynnin laadusta huolehtiminen (ettei jännity)
-takaosakäännösten huolellinen ratsastus (sieltä ei pistemenetyksiä oteta!!!)
-vaihdot!!

Ja verkassa sitten:

-hevonen tarpeeksi kootuksi (ne siirtymiset askellajin sisällä)
-hevonen hereille
-hevonen läpi kyljistä
-puhtaat vaihdot
-pohkeisiin reagoiminen (eteen ja sivulle)
-hyvä mielentila
-keskittyminen!

Tossa kuvassa me Pitsun kanssa pohditaan meidän täydellistä kisasuoritusta :D... Ei vaan, mut Pitsu on hieno <3. Rajaus vaan on vähän heikko! :DD

Jennan kisarutiini postaus

Eli tässä tulee erikoispostaus kilpailuihin valmistautumisesta, siellä toimimisesta ja kaikesta muusta aiheeseen liittyvästä. Ensinnäkin minun kisavalmistautuminen sisältää satamiljoonaa erilaista listaa/lappua. On pakkauslistat (se on kaksisivuinen lista, jonka olen tallentanut koneelle ja aina printtaan uusin lisäyksin kilpailujen alla), aikataulut, lähtölistat, kouluohjelmat, lisälistat (joita teen esim. edellisenä yönä ennen lähtöä, kun mieleen tulee kaikkea), tehtävälistat jne... :D Pakkaaminen tapahtuu listojen läsnäolossa (yleensä aina lopuksi tarkistan ainakin kolme kertaa, että kaikki listassa oleva on mukana) joko edeltävänä päivänä tai sitten ennen lähtöä. Usein kyllä unohdan kaikki listat, mutta niiden tekeminen on vähän pakkomielle. :D no ei, on se ehkä ihan hyvä, että miettii & tarkistaa mitä kaikkea mukaan tulee! Tärkeimpien perusjuttujen lisäksi (satula, suitset yms) lisäksi on aika paljon kaikkea pientä muistettetavaa, että kauhean helposti joku juttu unohtuu ja sitten sitä kisapaikalla joutuu metsästämään -> ei kivaa -> kannattaa käyttää listoja apuna pakkaamisessa :D.

Kirjoitinkin aikaisemmassa postauksessa mielikuvaharjoittelusta ja sen tärkeydestä kilpailuihin valmistautumisessa. Katson myös yleensä läpi saman ohjelman vanhoja arvostelupapereita, joista näen jos johonkin tiettyyn asiaan pitää kinnittää erityisesti huomiota. Virheitä ei kannata tehdä kahta kertaa, vaan oppia niistä ;)!

Minulla on tapana ennen kisoja laittaa kynnet hienoiksi, koska on kivempi fiilis, kun ne on laitettuina. Letitys on kyllä todella tehokas kynsientuhoaja :D! En ole mikään erityisen hyvä tässä hommassa ja haluaisinkin mielummin aina nätit kynnet, mutta kuvassa nyt näkyy parit itse väkerretyt...

Meidän hiiieno koppi :))

Hoidan varsinaisen pakkaamisen mielummin edellisenä päivänä, koska siihen menee aina yllättävän paljon aikaa. Meillä on tällä hetkellä aika ongelmallinen tilanne kamojen mahtumisen suhteen: trailerissa kaksi hevosta ja mukaan pitäisi saada kisakaappi ja heinät & muut kamppeet. Kisakaappi ei mahdu kopin varustekaappiin, vaan se pitää tunkea autoon (!!), missä pitää puoli takapenkkiä kaataa ja silloinkin on vähän pelko, että kisakaappi tulee takaikkunasta läpi :D. Sellainen koppi kunnon varustehuoneella tai heppa-auto olisi nomnom, mutta taitaa jäädä hankkimatta vähän turhan kalliiden hintojen takia... Tai sitten vaihtoehtoisesti veto-auto, jollain megatiloilla. Nojoo, mutta asiaan. Kun kamat on pakattu, laitetaan hevoset kyytiin ja lähdetään matkaan. Inhoan kiireessä menoa, oten yritän aina onnistua aikataulun pitämisessä, mutta valitettavasti näin aika harvoin tapahtuu. :D No oikeesti mulla on aina aikatauluissa aika paljon ilmaa, että hyvin harvoin ollaan oikeasti myöhässä. Aikaa kannattaa varata riittävästi, koska kiireessä hermostuu helposti ja silloin oma kisafiilis ei ole ihan parhaimmillaan.

Matkan vietän joko ipadilla bloggaillen/dataillen, nukkuen, syöden tai jotain höpötellen. Tämä tulee varmaan aika pian muuttumaan, jos/kun saan ajettua pikku-e:n ja sitten on hyvä, kun pystyy itsekin noita kuskailemaan. :)

Kisapaikalla hevoset pääsevät pikkukävelylle matkan pituudesta riippuen ja sitten karsinoihin/jaboihin lepäilemään. Sitten sähläillään vedet, kamat, ruoat, mahd. kuivikkeet jne. Ratsastan hevoset mielelläni paikan päällä ennen kisoja, jos vain on mahdollista. On kivempaa, kun ei enää kisapäivänä tarvitse stressata paikan tuntemisesta ja matkaamisesta. Tietty mitä enmmän kisaa, sitä tutummaksi kaikki paikat tulee, kun yleensä aikalailla samoissa paikoissa kisoja kuitenkin järjestetään. Lisäksi hevonen näkee kilpailupaikan etukäteen, mikä vähentää jännitystä. Riippuu kyllä aika paljon hevosesta, onko tästä mitään hyötyä kilpailusuoritusta ajatellen. Ennen kisoja ratsastan aika kevyesti, mutta ehdottomasti läpi hevosen. Jos on hankala päivä, teen mielummin vähän enemmän, väsymyksenkin riskillä. Ja kyllä kisakunnossa olevan hevosen pitää jaksaa muutama päivä juosta ihan kunnolla. ;) Hevosen läpiratsastamisen lisäksi teen joitain liikkeitä ohjelmasta ja yritin saada varman olon sekä minulle että hevoselle. Ei kannata jäädä jumiin yhteen asiaan, joka ei onnistu ja kehittää kauheaa tappelua, vaan mielummin yrittää pitää fiilis hyvänä. Edellisen päivän ratsastus on tärkeä osa kisasuoritukseen valmistautumista, mutta toisaalta sitä ei pidä liikaa jäädä miettimään, jos se epäonnistuu. Huomenna on aina uusi päivä ja kaikki voi olla toisin, toivottavasti paremmin.

Kisapäivänä ruokinnan yms. perusjutun jälkeen on vuorossa letitys. Jos kiinnostaa tietää, miten voisin joskus koittaa kuvata/selittää. Olen aina ennen letittänyt kumppareilla, mutta nyt olen vihdoin oppinut ompelemisen jalon taidon, joten enköhän nyt siirry siihen. Olen epätaikauskoinen, tai oikeastaan en osaa päättää paljonko lettejä haluaisin (pariton on ns. perinnemäärä, mutta tykkään ite enemmäm parillisista luvuista, ne on jotenkin järjeställisempiä :DD), joten en koskaan laske niiden määrää: tieto lisää tuskaa! Letityksen aikana hoitaja/äititheluottoapuri harjaa & siistii hevoset tai sitten teen sen itse jos aikaa on paljon. En yleensä letitä häntää, ellei hevonen esim. ole hangannut sitä tosi ruman näköiseksi. Varaan yleensä noin tunnin letitykseen, kuntoonlaittoon ja muuhun sähläykseen. Kauden edetessä tulee taas rutiinia ja kaikki hommat varmasti nopeutuu, nyt on vielä vähän kankeaa menoa. ;)

Oma pukeutuminen koostuu aika perusjutuista: valkoiset kisahousut, takki, kisapaita, plastrong, saappaat yms. Teen nutturan täytedonitsin avulla, mikä on kätevä tapa saada hieno nuttura. Joskus kyllä tuntuu, että mulla on vähän liian pitkät hiukset siihen systeemiin, kun niitä aina tuntuu tursuavan joka suunnasta :D. Voisin kyllä kisakamoistakin tehdä joskus oman postauksenkin, jos ihmisiä kiinnoistaisi lukea.

Jos ennen omaa kisasuoritusta on aikaa, se vietetään yleensä kisoja katsellen, hevosta talutellen (jos lähtö esim. illalla, pitää hevosen ilman muuta aamulla ja/tai päivällä päästä kävelylle/hölkkäämään) tai tuttujen kanssa jutellen. Kisa-alueisiin on hyvä vähän tutustua, jos on vieras paikka, ettei sitten ole ihan hukassa, kun pitäisi tietää, missä verryttelyalueet & kisakentät ovat. Kansliassa käydään tietenkin näyttämässä rokotuspaperit ja tarkistamassa mahdolliset poisjäännit.

Kun hevonen on laitettu kuntoon, se lähtee kävelemään alkukäynnit n.15-20 min ennen verryttelyyn menoa. Sillä aikaa itse vaihdan vaatteet ja yritän virittäytyä kisatunnelmaan. Keskittymisttä, radan läpikäymistä ja jännityksen "unohtamista". Jännittämisen sanotaan voivan vaikuttavan suoritukseen myös positiivisesti, mutta rehellisesi sanottuna ainakin minulla se paremminkin lamauttaa ja sitten ei ykskaks osaa enää ollenkaan ratsastaa. Paineita on turha ottaa, koska ne vain lisäävät jännitystä ja siten huonontavat suoritusta.

Verryttelyaika riippuu ihan hevosesta, tällä hetkellä meillä vaihtelee n. 30-45 min välillä ja alkukäynnit sitä ennen. Verryttelyssä ensin perus eteenalas jutut ravissa & laukassa. Sitten välikäynnit ja aloitetaan pikkuhiljaa hevosen kasaaminen. Yritän saada Pitsun läpi kyljistä ja nopeaksi avuille ja Olavin taas pysymään rentona. Teen verkassa myös läpi joitain radan asioita: pari pysähdystä & peruutus, lisäykset, vaihdot, sulut ja avot sen verran, että huomaa, kuinka hyvin hevonen taipuu rungosta ja pystyy tekemää asialle jotain jos tarpeen. Tavoitteena ratsastaa mahdollisimman samalla tavalla kuin kotona, eikä alkaa säätämään mitään ihmeellistä ja turhaa. Hermojen pitää pysyä kasassa ja pitää olla mahdollisimman keskittyneessä tilassa. Välillä verkassa saa apua valmentajalta, josta on oikeasti paljon hyötyä. Silloin pystyy ihan sataprosenttisesti keskittymään ja saa ohjeita mitä pitää korjata ja miten. Itse saattaa esimerkiksi antaa hevosen ajattelemattomuuttaan jäädä hitaaksi, mutta kun joku on huomauttamassa, muistaa asian korjata paljon paremmin. Ja sitäpaitsi seuraavissa kisoissa muistaa, mitä on sanottu ja voi tehdä verkan samantyyppisesti.

Kun radalla on edellinen ratsukko tai mahdollisesti jo vähän aikasemminkin, otetaan suojat/pintelit pois ja kisatakki itselle (jos on kylmä tai kuuma, niin pidän lämpimempää takkia/pelkkää kisapaita verkassa). Silloin käyn itse vielä radan läpi mielessäni. Juuri ennen rataa yritän varsinkin Pitsun kanssa saada lisää energiaa, liikettä ja ilmavuutta. Käytännössä siis teen lyhyitä lisäyksiä, aktivoin takaosaa ja tarkistan, että hevonen reagoi oikeasti pohkeeseen. Riippuu kuitenkin tilanteesta, kannattaako hevoselta pyytää lisää liikettä, sillä esimerkiksi jännittynyttä hevosta ei kannata painostaa liikaa. Se johtaa vain turhiin rikkoihin radalla.

Sitten rataa kiertäessä yritän pitää hevosen hyvän tuntuisena, teen jonkun lisäyksen (varmistan että hevonen on pohkeen edessä) ja yritän tehdä molempia ravia ja laukkaa molempiin suuntiin. Tuomaripöytä ja muut härpäkkeet kannattaa hevoselle näyttää, ettei ne radalla aiheuttaisi apuuuuvanoitappaamut-kohtausta. Hevosta kuulostellen joko rauhoittelen sitä tai sitten esim. korjaan sen selkeämmin pohkeen eteen, ettei enää suorituksen aikana tarvitse. Mitään tappelua ei missään tapauksessa enää tässä vaiheessa hevosen kanssa tai siis sitä vastaan käydä, vaan yritetään pitää mahdollisimman hyvä fiilis! Mielummin pikku kompromissi, että selvitään radasta läpi, kun pahat rikkeet. Tämäkin tietysti riippuu tilanteesta ja hevosesta. Jos ongelmana on, että hevosta ei radalla saa ratsastettua niin silloin kannattaa harkita, että asian korjaa rajummin yhden radan aikana, kun että tyytyy aina murto-osaan siitä mihin pystyisi oikeasti.

Suorituksen alkaessa pitää keskittyä juuri siihen, mitä sillä hetkellä ratsastaa, eikä vain kiirehtiä seuraavaan liikkeeseen. Samalla pitää kuitenkin pystyä hahmottamaan, mitä seuraavaksi tulee ja milloin, jotta pystyy valmistelemaan tehtävät huolella. Tehtävien lisäksi pitäisi mahdollisuuksien mukaan myös ratsastaa hevosta ja huolehtia tahdin säilymisestä. Tasaisuus on tärkeä osa rataa, koska jos ei tule suuria rikkeitä, ei muiden numeroiden tarvitse olla mitään ihmeellisiä, että pystyisi saavuttaa hyvät prosentit. Radalla pitää yrittää hyödyntää jokainen kulma ja voltti tms., jossa hevosen saa helposti kasaan esimerkiksi ennen tai jälkeen lisäyksen.

Suorituksen jälkeen on heti välittömästi yleensä joku fiilis, jota sitten lähdetään avaamaan ja suoritusta analysoimaan. Jos valmentaja on paikalla, silloin saa heti kommentit radasta, mikä on hyvä, koska kaikki on tuoreena mielessä. Viimeistäänkin sitten seuraavassa valmennuksessa ollaan kera videokameran ja papereiden. Olen tosi harvoin oikeasti tyytyväinen suoritukseen: se voi olla ihan hyvä tai ok, mutta ei varmaan koskaan täydellinen. Aina on jotain korjattavaa, yleensä aika paljon. Ehkä pitäisi osata tyytyä vähempään, mutta toisaalta pyrkimys täydellisyyteen (joka on kyllä mahdotonta saavuttaa tässä lajissa) ajaa eteenpäin. Todella huonosti menneet suoritukset pitäisi jossain määrin pystyä unohtamaan, eikä jäädä vellomaan "yhyyyy surkeasti meni"-fiilikseen. Tietenkin pitää pohtia, mistä johtuu, ettei mennyt hyvin, jotta pystyisi seuraavan kerran välttämään virheet. Mutta totaalliset rimanalitukset on sellaisia, että ei ihan oikeasti kannata ylianalysoida, koska siitä ei ole yhtään mitään hyötyä. Itse en kyllä osaa mitään näitä "ohjeita" noudattaa, vaan vingun ja kritisoin yhtä epäonnistumista aivan liian pitkään. :D

Kivaa on jos suoritus onnistuu ja pääsee sijoittuneiden joukkoon. Silloin on palkintojenjako, jota varten hevonen siistitään ja sille laitetaan valkoiset (eskadronin fleece)pintelit. On myös kiva, jos itse on edes semi edustavan näköinen...

Haluan, että kaikki radat videoidaan, jotta niitä sitten jälkikäteen pystyy katsomaan ja näkemään radan ulkopuolisin silmin. Videot myös näytetään valmentajalle, niistä kun saa 100000 kertaa paremman käsityksen radasta kuin papereista. Videolta voi nähdä ihan uusia asioita, joita ei ratsastaessa ole huomannut. Lisäksi myös papereiden tutkiminen samalla on hyödyllistä. Oman kehityksen seuraaminen vanhoja kisavideoita katsoen on tosi kivaa myös ja silloin tulee hyvä fiilis, että on tässä johonkin kehitytty!

Minulle henkilökohtaisesti kisaaminen on tämän koko lajin suola, minkä takia jaksaa aina treenata ja tavoitella parempaa. On ihan eri asia harjoitella rataa kotona kuin sitten esittää se kisoissa. Fiilis onnistuneen radan jälkeen on ihana. Tavoitteiden asettaminen, tavoittelu ja saavuttaminen on osa suunnitelmallista kilpailemista, joka on juuri sitä, mikä minua kiinnostaa ja innostaa.

Valmennukset x3

Ensin oli Pitsu, jonka kanssa vaihtoja, vaihtoja, vaihtoja. Viime kisojen epäpuhtaat vaihdot saivat kyytiä ja työstettiin, jotta vaihdot olisi puhtaita. Kun hevonen saatiin suoristumaan ja laadukkaaseen laukkaan, tuli hienoja vaihtoja ja saatiin jopa tehtyä joitain sarjoja, jee ;) Teimme vaihtoja monilla erilaisilla linjoilla, mutta etenkin keskihalkaisijalla kohti peiliä, mikä on ihan super tapa nähdä pysyykö hevonen suorana ja varmistaa, että se on ohjan ja pohkeen välissä. Jos näin ei ole, se näkyy siimä, että linja ei ole suora ja vaihdoissa hevonen lentelee edestakaisin miten sattuu. Se on itse asiassa hyvin hupaisan näköistä, kun hevonen tekee sellaista siksak liikettä, vaikka oikeasti silloin pitää kyllä huolestua ja tehdä jotain. :D Kuitenkin saatiin vaihtoihin suoruutta ja huolellisuutta omaan ratsastukseen (sitä kyllä tarvitaan vielä paaaaljon enemmän). Laukan pitäminen riittävän lyhyenä oli tärkeää, koska jos hevosen päästi levähtämään tai menemään liian lujaa, vaihdot olivat paljon hankalempia tai eivät edes tulleet.

Lopussa sitten työstettiin vielä ravia, jossa hevosen tuli pysyä korkeassa muodossa ja antaa siinä asettaa ja taivuttaa itsensä, ilman että muoto painuu liian alas. Ensin ympyrällä, sitten avoissa ja suluissa. Pitsu pysyi paremmin korkeammassa muodossa, mutta ei liikkunut eteenpäin riittävän aktiivisesti. Taivutukset oli ok, mutta suluissa takaosa olisi saanut olla paremmin mukana. Itseltä ei tuntunut löytyvän oikein energiaa ratsastukseen, enkä vain saanut ratsastettua tarpeeksi tehokkaasti varsinkaan lopputunnista. Siitä johtui ravin hitaus ja puutteelliset taivutukset. Kuitenkin ihan jees, päästiin käsiksi ongelmiin, jotka esiintyi kisoissa ja tehtyä hyviä korjauksia. Tämän viikon harjoitteluohjelmassa siis vaihdot & avot ja sulut korkeammassa/avoimemmassa muodossa!

Seuraavaksi oli Olavi, joka oli vauhti tuulella, mutta ihan jees kuitenkin. Tehtiin vain ihan perus juttuja, aika paljon omaan istuntaan keskittyen. Kädet pystyssä, kannettuna, mutta ei ylikorkealla (tämä on uusi tapa, jonka olen jotenkin onnistunut kehittämään), keskivartalo jäntevänä, ei mitään hölskymistä, mukana liikkeessa, mutta ei liikaa, ettei hevonen pääse kiskomaan minua pois satulasta, ylävartalo paikallaan ja rauhassa (varsinkin laukassa ihme heiluminen alkaa liian helposti), mutta silti samalla pitäisi pystyä pysymään rentona eikä lakata hengistämättä (tulee tyhmä olo, kun vasta kun sanotaan "hengitä" muistaa tehdä sen :D).

Olavi teki hyviä vaihtoja ja kaikki taisivat olla puhataita. Se on ihana, kun siihen voi luottaa vaihdoissa eikä ole maailmanloppu, vaikka itse tulisikin vähän kovaa tai huolimattomasti.

Vikana menin vielä hienolla ponilla, jota liikutin omistajan ollessa matkoilla. Poni meni hienosti ja tuli oivalluksia, miten esimerkiksi avoissa ja väistöissä pitäisi saada omatkin hevoset liikkumaan. Ja muutenkin ihanaa, kun pääsee ratsastamaan enemmän ja erilaisilla tapauksilla :))!

Kisaselostus

Kisat kisattu eikä valitettavasti mitään kovin hyvää kerrottavaa ole. Prosentit junnujen joukkueohjelmasta n. 57 ja küristä  60. Aika jännittynyttä menoa, koska en saanut hevosta rentoutumaan radalla.

Isoimpana ongelmana kuitenkin oli, että en saanut hevosta verkassa läpi eli takaosa ei tullut kunnolla alle-> muoto painuu liian alas. Verkassa kuitenkin oli ihan ok pätkiä, mutta se ettei hevonen ole 100% avuilla ja tarpeeksi rento kostautuu sitten radalla... Jokainen taivutus aiheutti kunnon sukelluksen eivätkä ne (siis taivutukset) edes tulleet rungosta läpi. Verkassa jotenkin tuntui vielä, että sain tilanteen pidetttyä kasassa, mutta voi hallelujaaaaaa sitten radalla :s!! Muutenkaan en saanut luotua samanlaista keskittynyttä fiilistä, kun viime kerralla. Hevosessa ei varsinaisesti ollut ratsastettavuudessa eroa ja se suoritti hyvin, mutta ratsastin edellisissä kisoissa paremmin radalla. Ei nytkään mitään varsinaisia ääliö-mokia kauheasti tullut tehtyä (paitsi yksi laukka-käynti siirtyminen oli KAUHEA), mutta jotenkin ei yhtään tullut tunnetta, että ratsastin hyvin. Kaikki pitäisi valmistella huolellisemmin, esimerkiksi vaihtovirheitä ei olisi tullut niin paljon, jos olisin koonnut ja pitänyt laukan aktiivisena enkä vain tullut ja roiskaissut... Ihan oikeasti murmur, tyhmää tyhmää!! Kuitenkin puhtaat vaihdot ovat usein seiskoja ja sitten nämä räpellykset 3-4...

Kürin ratsastaminen onnistui ihan hyvin, musiikissa pysyin aikalailla mukana. Oli kuitenkin kiva päästä ratsastamaan ihka ensimmäinen kür! :) On se tietynlainen etappi, että ollaan päästy niinkin pitkälle, en pari vuotta sitten olisi voinut kuvitellakaan, että joskus ratsastan vaativa B tasolla ja vielä oikein kür ohjelmassa. Vaikka ei ihan putkeen mennytkään, meni kür paremmin kuin joukkueohjelma.

Tein sellaisen listan kisoista, johon kirjoitin ylös kaikki asiat, mitkä olisi pitänyt ratsastaa paremmin. Ja siitä listasta tuli hyvin pitkä... En nyt ala tähän kaikkea kirjoittamaan, koska ketään tuskin kiinnostaa lukea jokaisesta virheestä, jonka kisojen aikana tein. Ja kun vielä tietäisi paremmin, kuinka korjata ne virheet ja ENNEN KAIKKEA osata tehdä se. Tiedän itsekin, että esimerkiksi pitäisi istua enemmän hevosen ympärillä eikä keikkua satulassa, mutta voivoi se onnistuu vain hyvin harvoin. Lisäksi tiedän vallan hyvin, että taivutusten pitää tulla hevosen koko rungosta läpi, mutta en sitten vaan voi ratsastaa niitä radalla muuten kuin kaulaa kääntämällä. Videotkin olisi ja olen jopa oppinut niitä latailemaan youtubeen, mutta nämä radat nyt ei tosissaan ole niin hyviä, että niitä haluaisin esitellä :D. Oikein kivoja kuvia olen meistä bongaillut, saa nähdä jos ostetaan jotain, niin voisi ne tännekin laittaa näkyville.

Jos etsitään positiivisia asioita kokemuksen lisäksi, voisin sanoa, että sisäänratsastukset olivat hyviä :)! Joukkueohjelmassa otin turhan raviaskeleen alkutervehdykseen, mutta muuten niistä tuli aika monta seiskaa: linjat suoria, pysähdykset tasan ja muutenkin ihan jees!


No onhan näitä kisoja, joo. Mutta olisi kiva onnistua silloin kun pitäisi, eikä vaan joskus sattumalta. Omien hermojen hallitsemista tässä pitäisi harjoitella. Ja ratsastamista.

Kisoja odotellessa

Koeviikosta selviydytty hengissä, joten takas normaalin arjen pariin. Tai oikeastaan tässä on nyt melkein viikon loma edessä :))!!

Ja nyt huomhuom oikeasti äänestäkää seuraavaa erikoispostausta, viisi ääntä tällä hetkellä hei pliiiiis :DDD

Aikalailla perustteenailua ollut Pitsun kanssa ja hienosti kulkee! :) ollut jopa sellainen ooh mähän istun hevosen selässä- fiilis pari kertaa. Kun aikasemmin tuntunut vähän siltä, että vaan keikun jossain ylhäällä, mutta nyt on päässyt oikeasti satulaan, vauuu :D.

Eilen oli kür harjoitukset, jotka thank god menivät noin tuhat kertaa paremmin, kun viime kerralla. Nyt on hyvä lähteä Ypäjälle, kun fiilis on, että varmasti selvitään. Läksyksi musiikin kuuntelua ja mielikuvaharjoituksia.

Torstaina lähdetään Ypäjälle ja aikatauluista riippuen hevosen ratsastus siellä tai kotona. Perjantaina on sitten junnujen joukkueohjelma, joka on samalla junioreiden PM-katsastusluokka. Tavoitteena on ratsastaa hyvä tasainen, huolellinen kokonaisuus kuten viimeksi. Olisi myös kiva saada radalla esitettyä enemmän liikettä eli pitää muistaa tehdä riittävästi puolipidätteitä EIKÄ alkaa kiirehtimään. Tämänkin radan ratsastan moooonta kertaa päivässä läpi (siis mielessäni). Koen oikeasti todella hyödylliseksi, että mielikuva ratsastan ratoja läpi, koska silloin radalla on "turvallisempi" ja keskittyneempi olo, kun on kunnolla valmistautunut. Kuvittelen radat aina johonkin kisapaikkaan, jotta kirjaimet ja kaikki menee järkevästi kohdalleen. Nyt on ollut oikein kiva, kun viime kisat olivat Ypäjä hallissa, kuten myös nämäkin! Nyt on sitten ihan oikea paikka, missä voi kuvitella ratsastavansa. Tälläiset jutut ovat myös hyviä keskittymisharjoituksia, usein huomaa, että rata jääkin puoleen väliin, kun alkaa ajattelemaan jotain muuta. Jos muistamisen kanssa on ongelmia, silloinkin on huomattavasti tehokkaampaa ratsastaa rata mielessään kuin esim. piirtää paperille. Tämä johtuu siitä, että piirtäessä ajattelet radan helposti ylhäältäpäin ja radalla sinun pitää muistaa asiat hevosen selästä käsin. Kun tiedät varmasti ja rutiinilla mitä seuraavaksi tapahtuu, on paljon helpompaa keskittyä itse ratsastamiseen. Ratojen unohtelu ei nyt enää viime kaudellakaan ole ollut minulle ongelma (paitsi pari kertaa kyllä onnistuin senkin tyhmäilyn tekemään), mutta varsinkin poneilla mennessäni oli papereissa turhan usein -2.

Kisafiiliksissä mennään ja toivottavasti onnistuneita ratoja luvassa! Eiköhän niistä selostus tule viimeistään sunnuntaina, todennäköisesti/mahdollisesti jo aikasemminkin. Toivottavasti saan jonkun värvättyä kuvailemaan, että olisi vähän vaihtelua tälle tekstipainotteiselle sisällölle!