Harmaata

Ei ollut nämäkään meiän kisat :(... Otsikko viittaa sekä suorituksiin, etä tämän päivän säähän, joka välillä yltyi ihn hurjaksi kaatosateeksi. Me ei kylläkään pahasti kastuttu, hyvä ajoitus. ;)

Alkaa jo vähän tympimään, kun ei saa mitään palkkiota treenaamisesta ja prosentit on huonoja. Tän viikonlopun osalta oon kuitenkin oikeen tyytyväinen Pitsuun, joka kulki hienosti, vaikka prosentit jäivät molempina päivinä alle kuudenkymmenen. Pitsu oli ihanan innokas ja välillä jopa tuntui vaan kuskaavan mua ympäri kenttää. :D Ekana päivänä olisin voinut laittaa hevoseen enemmän painetta, jotta se olisi kantanut itsensä paremmin ja ottanut takajalat enemmän alleen. Pelkäsin kuitenkin koko ajan, että Pitsu hyytyy, niin viipotin vaan menemään lujaa ympäri kenttää. No ei vaan, kyllä mä yritin kootakin, mutta en vaan tarpeeksi. Yksi ep vaihto oli lauantain radalla, mutta se oli ihan oma ajoitusmoka. Hevonen ei myöskään taipunut kovin hyvin rungostaan avoissa ja suluissa, joten keskityin tänään verkassa siihen, että on paremmin kyljistään läpi.

Tänään Pitsu oli jopa vielä villimpi kuin eilen ja jouduin ihan todenteolla ratsastamaan, että sain hevosen lyhyemmäksi ja paremmin läpi. Olikin tosi säpäkkä radalla, nimittäin esim. laukkalisäyksissä lähti tosi lujaa... Kuitenkin oli ihanaa, että Pitsu oli energinen, koska on paljon mukavempaa ratsastaa eteenpäin menevää hevosta kuin sellaista, jota pitää tuskaisesti tuupata joka askeleella.

Oli ikävän isoja eroja taas prosenteissa, Pitsun kanssa n. 8 % molempina päivinä. Eihän noille oikeen mitään voi, mutta ois se kiva, että tuomareilla ois yhteinen käsitys siitä, millainen on "luokkaan sopiva kokoamisaste"...

Nojoo, josko tässä nyt päästäisiin jossain vaiheessa vähän paremmille prosenteille, tollaiset 58 % on ikäviä. Treenata pitää ja toivoa, että se näkyisi sitten tuloksissa. Turhauttavaa, kun rata tuntuu hyvältä, mutta prosentit on silti huonot. Kyllä sitten papereita lukemalla näkee syyn, mutta sitä en tajua, että olen saanut samanlaisia prosentteja paaaaaljon huonommilla radoilla. Ehkä sitä ei niin näe ulospäin, vaan se on enemmän asia, jonka tuntee? Muutama turha rikko pitää saada pois ja alusta asti kaikki suoritettua kunnolla. Nyt eka tehtävä meni pieleen molemmilla radoilla, kin hevonen ei ollut yhtään kasassa. Ja ne taivutukset pitää saada paremmin läpi rungosta, kaulan kääntäminen EI riitä.

Ei me luovuteta, vaikka onkin vähän esteitä (onneksi ei sentään kirjaimellisesti) edessä. Alla haavekuvia siitä, miten joskus on mennyt ja toivottavasti menee myös jatkossa (tai mielummin vielä paremmin).