Valkku + 1 kuva

Eilen (keskiviikkona) Branke (tai Bamse tai Rape tai Brankkis tai B tai mitä vaan mä en kestä tätä nimiongelmaa!!!!) sai kevyen päivän raspauksen ja jäätävän ilman takia. Hölkkäilin sen ennen raspausta, se nyt ei ollut mikään kunnon liikutus ollenkaan.

Kun raspauksessa ei ollut mitään kummempaa, oli tänään valmennus. Oli alkuun vähän katastrofaalista ihme sähläystä ja asenne oli "ei tästä tuu mitään". Siihen sitten muutosta hakemaan ja saatiinhan me lopussa jotain järkevääkin aikaiseksi.

Ensin laukassa käyntisiirtymisiä ja  vastalaukkatyöskentelyä. Ei mennyt mitenkään kehuttavasti, mutta näytti ilmeisesti ulos päin paremmalta kuin tuntu, mikä on aina positiivista! Piti muuttaa omaa ajattelutapaa: keskityin liikaa kaulan asentoon, kun pitäisi oikeasti miettiä, kantaako hevonen itsensä ja mut rehellisesti. Jos se välillä tarvii enemmän tilaa edestä, se ei tässä vaiheessa haittaa, kunhan vain muuten on takajaloillaan ja käyttää selkää.

Ravissa tuttuja harjoituksia, siirtymisiä, väistöjä ja sitten jännittävä "uusi" asia: voltit!!! Olivat muuten tosi hyviä jarruttajia, kun hepalle meinasi jäädä kiihdyttely/altajuoksemis vaihde päälle. Muutenkin sain niiden avulla hevosta kasaan ja kaulan pysymään taipuisana (jos menee vaan suoraan, kaula jähmettyy helposti sellaiseen jäykkään asentoon ja puolipidätteet menee huonosti läpi). Tietenkin "oikeessa elämässä" :D pitää pystyä ratsastamaan ihan suorallakin uralla, mutta me ollaan treenivaiheessa!

Tehtiin vielä laukkaa uusiksi ravin jälkeen ja siinä oli ihan eri fiilis, kun Bramse (heheh) oli noin puoli metriä lyhyempi ja noin sata kertaa paremmin avuilla. Voltit tuntui aluksi ongelmallisilta, mutta parani kun itse vaan ratsastin ne kunnolla pohkeella.

Oon kaiken kaikkian tyytyväinen tänkin päivän antiin, koska sain työstettyä hevosen huomattavasti paremmaksi kuin mitä se oli aluksi. Ja juuri hevosen saaminen paremmaksi ja miellyttävämmäksi ratsastuksen kautta on se, mitä tavoitellaan. Pitää vain olla sinnikäs ja käsivällinen eikä missään tapauksessa saa luovuttaa silloin, kun tuntuu hankalalta. Ja oon saavuttanut mun tavoitteen jo paljon aikasemmin, kun sen eräpäivä oli: nyt pystyn jo nimittäin kohtalaisesti ratsastamaan ja vaikuttamaan hevoseen eikä ole sellainen "olen itikka norsun selässä" - fiilis (voi apua mistä keksin ton).En nyt muista, oonko koko jutusta maininnut blogissa, oon tai en kertaus on opintojen äiti: tein siis itteni kanssa sopimuksen, että mulla on kaksi kuukautta aikaa oppia ratsastamaan uutta hevosta. Ja oppia ratsastamaan tarkoittaa siis sitä, että päästään sellaiseen pisteeseen, missä pystyn korjaamaan hevosen ongelmia enkä vain keskittyä roikkumaan selässä. Kyllähän mä aika nopeasti selvisin "omg iso hevonen" kulttuurishokista! :DD

Hohhoh nyt väsyttää jo ihan liikaa, en jaksa millään tarkistaa tätä, joten pahoittelen kaikkea ääliömäisyyttä :D!!

Mulla ois itseasiassa videotakin tältä päivältä, mutta en saa sitä mitenkään a) siirrettyä koneelle b) leikattua järkevästi c) lopettamaan ääliö pätkimistä. Vihaan kaikkien teknisten laitteiden kanssa pelleilyä ja en ikinä saa mitään toimimaan!! Mur.

No tässä on nyt yksi söhry kuva :D jeejee siihen on tyytyminen toistaiseksi...