Eilen eli keskiviikkona ratsastin molemmat hevoset. Olavi oli hyvin hankala, työstin reilusti yli tunnin. Heppa jännittyi tosi paljon, kun yritin vaikuttaa siihen ja yhteistyöstä ei oikein tullut mitään. Syynä saattoi osittain olla edellisen päivän kävelytys ja maanantain kangilla ratsastettu valmennus (on aina silloin hieman hankalampi saada toimimaan nivelillä). Lopussa onnistuin kuitenkin tekemään muutaman onnistunen laukan kokoamisen, missä Olaf ei jännittynyt niin paljon.
Picur taas oli SUPER hieno! Sillä oli yli puolen tunnin alkukäynnit,ja varsinaista työstämistä vain vajaa puoli tuntia. Alkuverkkojen jälkeen pyysin hevosta kokoamaan itsensä vielä keventäen, ja Picur alkoikin ravaamaan heti tosi kivan tuntuisesti. Ravissa oli hyvä tahti ja hevonen pyrki itse aktiivisesti eteenpäin. Sain siis keskittyä puolipidätteisiin eteenpäin tuuppaamisen sijasta, jes! Laukkakin sujui hyvin: jopa vastalaukka oli heti alkuun hallittua ja tasapainoista.
Tänään ratsastin erään tallimme hevosen vanhan valmentajani valmennuksessa (hevosen oma omistaja lomailee). Huomasin taas, kuinka eri tavalla erilaisia hevosia täytyy ratsastaa. Vaikka perus asiat ovat aina samat, pitää osata kuunnella hevosta ja reagoida tilanteen mukaan. Toista täytyy komentaa tiukemmin, toinen taas vain hermostuu liiasta pyytämisestä. Uusia (tai uudestaan mieleen tulevia) oivalluksia jälleen!
Olavilla oli juoksutuspäivä, ei onnistunut ihan suunnitelmien mukaan... Hyviäkin pätkiä oli mukana, mutta suurimman osan ajasta Olavi juoksi lujaa ja minä huusin liinan päässä "whooo, ptruuu, soooo" jne :D. Ehkä vielä joskus opin tuonkin taidon, ainakin yritys on kova!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti