Sateenkin riskillä tänään päätettiin pitää valmennukset, ja jes ei edes satanut! Menin ensin Olavin, joka oli tosi hieno tänään. Keskityttiin kevyeeseen käteen ja siihen, etten ala kääntäessä vetämään, vaan käytän pohkeita. Sainkin hyvän fiiliksen käden kantamisesta rauhallisena paikallaan, ja enemmän pohkeilla ja istunnalla vaikuttamisesta. Jään itse liian helposti keskittymään liikaa ohjas-apuihin, rehellistä peräänantoa en saa kuitenkaan oikeasti ratsastettua näin. Nyt varsinkin Olavin kanssa olen huomannut virheen ja valmentajan avustuksella onnistunut saamaan hevosen pohkeilla ja istunnalla läpi myös edestä.
Uusia oivalluksia koko ajan, aina kun kehittyy eteenpäin, tulee uusia virheitä esille ja sitten taas niitä korjailemaan. :) Itseä se vain motivoi, kun huomaa, että on taas uusia parannettavia asioita omassa ratsastuksessa. Virheet huomaamalla ja pyrkimällä kehittymään niissä pystyy oikeasti vaikuttamaan omaan ratsastukseen ja sitä kautta myös hevosen kulkemiseen. Paljon huonompi tilanne on se, että virheitä ei tiedosta, minkä vuoksi ongelmien korjaaminen tuntuu lähes mahdottomalta. Nyt omassa ratsastuksessa on onneksi menossa positiivinen vaihe, siten että kykenen korjaamaan virheitä, kun niistä vain huomautetaan. Nyt Olavin kanssa ei olekaan ollut pahoja ongelmia, paremminkin hienosäätöä. Olen myös pystynyt vaatimaan enemmän liikettä ja muutakin extraa perustyöskenytelyn onnistuessa. Olisi tosi hienoa saada siirrettyä onnistumiset myös kisaradoille vielä näissä muutamissa loppusyksyn kisoissa!
Picurin tunti meni hieman pieleen, koska itsellä oli paha olo enkä pystynyt kunnolla ratsastamaan. Teimme sitten tavallista kevyempää työskentelyä: paljon käyntiä ja eteenalas muodon hakemista rauhallisessa tahdissa. Käynnissä teimme takaosakäännöksiä, jotka olen saanut nyt onnistumaan paremminkin kuin ennen kesää. Picurin kanssa varsinkin vasemmalle ne onnistuvat oikein hyvin, oikealle jään itse helposti ylitaivuttamaan kaulaa. Olavin kanssa ongelmana on edelleen helposti käännösten jääminen liian pieneksi, mutta riittävällä käynnin aktivoinnilla ja kokoamisella onnistuvat nekin paljon paremmalla prosentilla kion aiemmin ;).
Olavilla onnistuin tänään tekemään heti ensimmäisellä yrityksellä onnistuneet 3 vaihtoa joka neljännellä, jes! Huomaa, että kun rutiinia alkaa syntyä, me ymmärretään toisiamme paljon paremmin ja kaikki avut toimivat nopeammin. Myös laukan säädeltävyys on parantunut huimasti, on tosi makea fiilis, kun saa laukan koottua lyhyeksi istumalla tiivimmin sekä muutamalla puolipidätteellä ja vain eteenpäin ajattelemalla taas askeleen pidentymään. Tämä fiilis pitäisi saada ratsastukseen jatkuvaksi, se nimittäin vielä katoaa helposti, kun alan suorittaa muita tehtäviä. Varsinkin kisoissa ongelmia on tuottanut juuri laukan säädeltävyys ja se, että alan silloin tekemään pidätteet pelkällä ohjalla, josta Olavi hermostuu.
Tulipas taas selitettyä ja pohdittua kaikkea, mutta selkeyttää hyvin omia ajatuksia. :)(vaikkei ajatuksenkulku välttämättä selkeältä vaikutakaan) :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti